sunnuntai 3. syyskuuta 2023

Välähdyksiä povauksen historiasta Suomessa (3/3)

Ennustamisen ohella povarit saattoivat olla selvännäkijöitä, jotka "selvittivät" varkauksia jo 1600-luvulta tuttuun tapaan.

Tampereelta .... Seikka on seuraava: Eräs tyttö — eli niinkuin täällä sanotaan flikka — pudotti muutamaa viikkoa ennen joulua yhden 3:n markan setelin, josta hän joutui niin hätiinsä, että kiiruhti oitis tietäjiin. Tietäjä luki kortista niinkuin kirjasta: kuinka mustan verevä mies oli omalla avaimellaan, työn aikana, käynyt hänen piironkinsa laatikosta tämän rahan varastamassa. 

Tästäkös tytöllen ilo nousi, että kiiruhti, sananlennättimen keinoilla, ympäri kaupunkia, tätä puoskarin päätöstä täytenä totena julistamaan. Tämä mies, joka joutui epäluulon alaiseksi, on varsin hiljainen luonnostaan ja hyvän maineinen käytöksistään, tuli tällä tavalla - aivan syyttömästi yksinkertaisilta häpiän ja pilkan alaiseksi. Mutta tästä seikasta vähän selittyään, rohvais kuitenkin itsensä, ja uhkais viedä oikeuteen kortti-povarin tyttönensä, jossa olisivat saaneet näyttää toteen, vastaako 4:n kuninkaan lakikirjat puhellaan. 

Tyttö, tämän kuultuansa, kiiruhti ymmärtämättömyyttänsä anteeksi anomaan ja tunnusti suoraan koko asian: kuinka povari oli häneltä kysellyt ja tiedustellut kaikkia senlaisia asian haaroja, joita sopi tämän seikan todistukseksi suunnitella, ja saatuansa kuulla että eräs mies oli kotona, niin mitäs muuta kuin kortit käteen ja koko seikka sen niskaan, sillä viitotettua tietä oli hyvä kulkea. Tällä tavalla tieto-niekat usiasti tekee; ja siihen on täytyminen, sillä mahdoton sormen päätä imemällä on asiasta selkoa saada, ellei sitä edes puolilla sanoilla kuiskaa. (Sanomia Turusta 31.1.1862)

Toisessa tapauksessa povarin keinot - tavallaan - tehosivat, 

Pälkijärveltä... Vielä tahdon mainita yhden tapauksen mainiosta povarista eli poppamiehestä, joka tapahtui naapuriseurakunnassa. Kun talossa oli kolme veljestä ja nämät elivät yhdessä, vaan rahakassa oli joka veljellä erikseen, niin nuorin veljes oli säästänyt 50 ruplaa kasnaansa vanhan päivän varaksi ja pani läkkiseen loutaan ja kätki ne aittaan jyväsalvoon. 

Vaan nämät rahat eivät saaneet olla siellä rauhassa; vanhin veljeksistä meni jyviä panemaan säkkiin laittaaksensa myllyyn ja löysi rahakassan sieltä eikä sanonut kellenkään, vaikka nuorin veljes kaipasi rahojansa. Vaan juohtuipa sille, jolta rahat katosi, esi-isäin keino eli mutka mieleen että käyttää tieto-niekkaa eli povaria. 

No, kun povari tuli paikalle, kortit pöytään ja povaamaan eli arpaa lyömään ja povari sanoi aina että rahat on omassa pihassa, vaan ei voinut arvata kellä ne piti olla. Kello 4 jäleltä puolenpäivän ruvettiin povaamaan ja kun oli 3 tuntia lyöty arpaa ja ei sen parempaa selvää saatu rahain ottajasta, niin onneksi juohtui poppamiehelle mieleen kl. ½8 vakavin keino. Alkoi sanoa: kortti osoittaa että kuka lie rahat ottanna, se kello yhdeksän kuolee; kuolee yhdeksän!! ja tätä tekoa oli mainio povari ½ tuntia tehnyt kunnes kello oli 8 lyönyt. Silloin yksi veljeksistä alkoi sanoa että 1 tunti on sillä elämän-aikaa enää, joka rahat on ottanut. Nyt alkoi omantunnon poltto vallita sitä, joka rahat oli ottanut, ja antoi rahat pois sanoen: "ennen minä näistä rahoista luovun kuin henkeni menetän!"  (SWL 11.12.1869)

Kuva: British Libraryn digitoimasta painatteesta  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti