Edellisessä osassa käsiteltiin alkuvuoden 1767 Turun linnassa tutkintavankeudessa istunut porvariperhe Naantalista. Heidän seurakseen tuli Lempäälästä jo tämän sarjan aiemmista osista tuttu ylioppilas Johan Söderlund, jota syytettiin nyt "useammasta rikoksesta" yhdessä sotilas Thomas Uhrväderin ja talonpoika Mats Erikssonin kanssa. Miehet lähetettiin 30.3.1767 kihlakunnan käräjille, josta koko joukko palasi tuomittuna 17.4.1767 odottamaan hovioikeuden päätöstä. Söderlundin toverit vapautettiin 4.8.1767 rangaistuksetta, mutta Söderlundin odotus jatkui kunnes hänet 30.3.1768 tuomittiin maastakarkoitukseen.
Nopeammin vahvistettiin Huittisista Turun linnaan 24.2.1767 tuodun talonpoika Thomas Vähähongon rikos: hänet oli tuomittu kuudetta kertaa juopumuksesta. Hovioikeuden ratkaisun perusteella Thomas vapautettiin 16.4.1767 kärsimään raipparangaistus.
Vähähonko on Huittisissa, mutta tarkemmin sanottuna Keikyällä. Iso-Iivarin isäntäluettelon perusteella kyseessä on voinut olla vanhaisäntä Thomas Ericsson (s. 1704) tai poikansa Thomas Thomasson (s. 1738). Vanhaisäntä kuoli 1.5.1767 verensyöksyyn, mikä voisi hyvinkin olla seurausta raipparangaistuksesta. Se ei nimittäin ollut kevyt rangaistus.
Thomas ei ollut ainoa humalatilojen vuoksi linnaan joutunut. Kengitysseppä Jonas Berlund Vehmaalta tuotiin kolmannen humalatuomionsa takia Turkuun 20.6.1767 istumaan 8 vesileipäpäivää. Loimaalainen talonpoika Eric Hendriksson sai seitsemännen humalatuomionsa jälkeen tulla 10.12.1764 odottamaan hovioikeuden näkemystä Turun linnaan. Hänet vapautettiin 4.1.1768 saamaan raipparangaistuksen.
Lemun lukkari Carl Leman tuotiin Turun linnaan 3.3.1767 suorittamaan 15 vesileipäpäivää, jotka hän oli saanut rangaistukseksi äitinsä lyömisestä. Erikoisempi syy 8 vesileipäpäivään samassa kuussa oli Uudeltakirkolta kotoisin olevalla vaimo Anna Johansdotterilla, joka oli onnistunut välttämään henkikirjoituksen.
Näiden vuosien erikoisin vanki oli kuitenkin joulukuussa 1767 kanslisti Carl Adolf Stålhanske, joka istui 8 vesileipäpäivää tuomittuna kaksintaistelusta. Hän nimittäin oli Kotivuoren ylioppilasmatrikkelin mukaan kanslisti Turun hovioikeudessa! Rikos ja siitä saatu rangaistus eivät näytä haitanneen urakehitystään mitenkään.
Uskonnollisista syistä vuosikausia vankina ollut pariskunta Laihialta vapautettiin vihdoin 30.6.1768.
Johan Söderlundiin vielä palaten. Hän ei viihtynyt Suomen ulkopuolella, vaan palasi melko nopeasti takaisin. Nopeasti hänet myös vangittiin uudelleen ja tuotiin Turun linnaan 20.9.1768 odottamaan uutta tuomiota hovioikeudelta. Se oli sama kuin edellisellä kerralla, joten jollain tavalla Söderlundia lähdettiin viemään toistamiseen rajalle 12.11.1768. Jos jaksan selata listoja, kohtaanko hänet vielä neljännen kerran?
Lähteet:
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:57 (1767) (NAD: SE/RA/1340101)Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:62 (1768) (NAD: SE/RA/1340101)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti