keskiviikko 17. toukokuuta 2023

Jätkäsaari Uno Kurténin aikaan

Jätkäsaari on minulle kävelymaastoa, jossa historiaa on lähes mahdotonta tavoittaa. Mielenkiinnolla siis luin muistitietoa Pater P.:n artikkelista Minkälaista ennen oli siinä missä Lönnrotinkadun silta nyt sijaitsee (HS 4.12.1932) ja V. E. P.:n artikkelista Kun Ruoholahdessa oli ruohoa ja Hietalahdessa hietaa (Uusi Suomi 11.8.1935). Jälkimmäinen on ehkä ottanut vauhtia ensiksimainitusta, joka on yksityiskohtaisempi, joten lainaan pari pätkää siitä.

Jätkäsaaren huvilanomistajista ja asukkaista mainittakoon m.m. kaupunginkomentaja A. Winter ja asessori U. Kurtén. Kauppaneuvos Julius Tallberg omisti puolet saaresta ja vuokrasi huviloita. Loistokausi saaren historiassa oli aika, jolloin asessori Uno Alexander Kurtén asui siellä komeassa huvilassaan, josta oli kaunis näköala merelle.

Herrasväki Kurtén asui täällä suuren osan ,vuodesta. Ei ollut helppoa liikeyhteys kaupunkiin, sillä oli soudettava yli salmen minkälaisessa ilmassa tahansa ja kelirikon aikana koetettiin päästä perille niin hyvin kuin oli mahdollista.

[...] Kurténin luona Jätkäsaarella kokoutui suuri osa Helsingin ylhäisöä. Täällä pidettiin tanssiaisia ja nuorisokutsuja ja koulunuoriso huvitteli urheillen ja leikkien. Pidettiin myös monet hauskat kemut ja talvisin toimeenpantiin reki- ja hiihtoretkiä. Keskeinen henkilö oli aina vanha asessori, joka huvitti sekä nuoria että vanhoja hauskoilla kertonruksillaan menneiltä ajoilta.

Moni kuuluisa henkilö oleskeli vieraanvaraisessa Kurténin kodissa. Niinpä asui siinä kahden viikon aikana tunnettu norjalainen runoilija Björnstjeme Björnson rouvineen siihen aikaan, kun hän piti kuuluisan puheensa Suomen ylioppilaille. Tunnettuja helsinkiläisiä kokoutui usein korttileikkiin. [...]

Asessori rakasti ja hoiti osaansa saaresta ja viihtyi siellä hyvin. Itse hän oli uutterasti työssä, teki uusia teitä, työskenteli puutarhassa taikka kävi kalastamassa. Hänellä oli tapana mielellään kertoa nuoruudenajastaan, mistä m.m. kävi selville, että hän oli viimeinen maisteri, joka oli kirjoittanut väitöskirjansa latinankielellä, mitä kieltä hän myöskin puhui.

Artikkeli ei ole virheetön vaan antaa väärän ajankohdan Kurténin huvilan tulipalolle, josta lehdissä raportoitiin hyvin yksityiskohtaisesti.  Uudesta Suomettaresta 20.10.1906 selviää, että huvila 

oli osaksi yksi- osaksi kaksikerroksinen puurakennus. Siinä asui kesäisin asessori Kurtén vävynsä, markiisi de Pradon kanssa. Hra Kurtén oli jo muuttanut talviasuntoonsa kaupunkiin. Huvilassa, joka on talvihuvila, asui yhä hänen vävynsä perhe. — Klo ½ 7 aikaan illalla, kun perheen lapset jo oli riisuttu maatamenoa varten, meni eräs pojista yläkertaan, mutta palasi heti takaisin, ilmoittaen siellä olevan savua. Kun markiisitar Prado meni katsomaan, missä määrin poikasen puheessa oli perää, löivät liekit toisessa kerroksessa jo hänelle vastaan, niin että hänen täytyi kiireimmän kaupalla rientää alakerrokseen. Täällä ryhdyttiin heti irtaimistoa pelastamaan ja ehdittiinkin pelastaa suurin osa siitä. Yläkerroksessa sijainnut omaisuus, joka lienee enimmäkseen ollut markiisi Pradon, paloi tyyten.

Elna de Prado (o. s. Kurtén) oli laulajatar eli julkisuuden henkilö. Siihen nähden on outoa, etten onnistunut löytämään hänestä aikuisena kuin erittäin heikkolaatuisen kuvan Veckans Krönikasta 7.3.1908.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti