Tutustuessani Taru Hyvösen graduun ”Digitoitu aineisto oli helppo löytää” : Aiheet, alkuperäisaineistot ja digitalisaation vaikutus Suomen historiaa käsittelevissä pro gradu -tutkielmissa 1995–2017 huomasin, että hänellä oli ollut samoja haasteita kuin itselläni. On hämmentävän vaikea löytää yksiselitteisiä ajankohtia isoimpien(kaan) digitoituja aineistoja tarjoavien sivustojen avaamiselle.
Päädyimmekö kuitenkin Hyvösen kanssa samoihin "tuloksiin" Hiskin, Kansalliskirjaston digitoimien sanomalehtien ja Kansallisarkiston digitointien osalta?
Jatko-opintoja varten pari vuotta sitten tekemääni esseesseen kirjoitin "Edelleen käytössä oleva seurakuntien historiakirjatietoja sisältävä HisKi-tietokanta avattiin vuonna 1996 ja vuoden 1999 loppuun mennessä siihen oli tallennettu yli 4 miljoonaa tietuetta." Lähdeviitteenäni oli Seppo Sipun artikkeli Tietokoneavusteinen sukututkimus vuoden 2000 Genoksesta. Lisäksi totesin alaviitteessä "Valitettavasti Suomen sukututkimusseuran sivuston muut varhaiset aineistot eivät ole ajoitettavissa Internet Archiven Wayback Machinen tallennuksista. Sivuston kehitys olisi todennäköisesti rekonstruoitavissa Sukutiedon artikkeleista. Aktiivinen ja avoin kehitys katkesi vuonna 2005 toiminnanjohtaja Leif Metherin kuoltua."
Hyvönen puolestaan kirjoitti: "Samoihin aikoihin Suomen Sukututkimusseura alkoi koota HisKi-tietokantaa, johon kirkonkirjojen tietoja vietiin aluksi käsin. Nykyään tietokantaa täydennetään digitoiduista kirkonkirjoista erillisen tallennusalustan kautta. HisKi julkaistiin käyttöön vuonna 1999, ja merkittävä lisäys sinne olivat Karjala-tietokantasäätiön keräämät tietueet vuonna 2002." Lähdeviitteenään "Suomen Sukututkimusseuran verkkosivu, HisKi; Karjala-tietokantasäätiön toimintakertomus 2001. HisKin tarkka avautumisvuosi on selvitetty Web Archive -palvelulla (hakemalla sieltä HisKin vanhalla osoitteella http://www.genealogia.fi/historia/), koska sen avaamisvuodesta ei löytynyt muualta luotettavaa tietoa." Hyvönen tarkoittanee "Web Archive -palvelulla" Internet Archiven Wayback Machinea ja minä puolestani olen (ilmeisesti) tarkoittanut varhaisilla aineistoilla vuotta 1999 edeltänyttä aikaa enkä vuotta 2005 edeltänyttä aikaa, kuten voisi myös ymmärtää.
Samassa esseessä totesin "Seuraavana vuonna [2001] Kansalliskirjasto avasi ensimmäisen sivuston digitoimilleen sanomalehdille, jotka tuolloin kattoivat puolet vuosina 1771-1860 julkaistuista". Lähteenäni oli oma blogitekstini Kotiarkistosta digitaalisen historian historiaa, jossa luin relevantin lehtileikkeen. Vuosi stemmaa Hyvösen esitykseen, jossa on lisätieto, että "digitointitoiminta alkoi vuonna 1998". Lähteenään on Majlis Bremer-Laamasen artikkeli Helsingin yliopiston kirjaston tiedotuslehdessä 3/2002 ja Jyrki Ilvan artikkeli Kansallisen kulttuuriperinnön digitointi – loppuuko vauhti ennen alkua? Agricolan tietosanomissa 2/2004.
Sitten kirjoitin "Vuonna 2003 Kansallisarkisto avasi oman digitaaliarkistonsa, jossa oli syyskuuhun 2004 mennessä noin 50 000 asiakirjaa ja karttaa" lähteenäni Internet Archiven tallentamat sivut Tervetuloa Kansallisarkiston digitaaliarkistoon! (1.11.2004) ja Tervetuloa Kansallisarkiston digitaaliarkistoon! (30.10.2020). Hyvösen versio:
Kansallisarkisto ehti kehitykseen pari vuotta myöhemmin. Se aloitti asiakirja-aineistojen digitoinnit vuonna 2000, ja yleisölle avoin Digitaaliarkisto avattiin 2004. Mikrofilmien digitointi kasvatti nopeasti aineistomääriä, minkä siivittämänä miljoonas digitoitu asiakirja saatiin verkkoon vuonna 2007.
Alaviitteessään hän kuitenkin toteaa, että "Toisen lähteen mukaan Digitaaliarkisto on ollut asiakkaiden käytössä vuodesta 2003." Vuosi 2004 oli peräisin István Kecskemétin blogitekstistä Aineellisesta aineettomaan – asiakirjallisen kulttuuriperinnön digitointi. (Kansallisarkiston Näkökulmia arkistosta -blogi, huhtikuu 2010)
Verkkopalvelujen ensimmäiset versiot ovat toisinaan tietoisesti testauskappaleita ja (lähes) joka tapauksessa kalpeita haamuja myöhempiin olomuotoihin verrattuna. Alkuperäinen julkaisu on kuitenkin tapahtunut yhtenä hetkenä.
Todennäköisesti siitäkin kun kyseinen digitaaliarkisto on avattu aikanaan on jonkinnäköinen tiedote verkkosivuillakin julkaistu mutta useiden verkkosivu-uudistusten jälkeen tiedotteet ovat nettisivuilta hävinneet kun niitä ei viitsitä siirtää uusille nettisivuille.
VastaaPoistaInternetin aikakaudella useinkaan ei nähdä edes aiheelliseksi julkaista mitään uutista tai tiedotetta "historiallisista hetkistä".
VastaaPoistaItse asiassa vuoden 2021 aikana Kansalliskirjasto digitoi ja julkaisi pikku hiljaa 1940-luvun ruotsinkielisiä sanomalehtiä Digi Kansalliskirjasto -palvelussa (kesällä 2021 taisi olla jo kaikki 1940-luvun ruotsinkieliset sanomalehdet verkossa), mutta uutinen julkaistiin hieman harjaanjohtavasti vasta tammikuussa 2022: https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/uutiset/sodan-ja-rauhan-uutisia-suomessa-julkaistut-1940-luvun-ruotsinkieliset-sanomalehdet
Tuostakin olisi voinut jo vuoden 2021 aikana julkaista selvän tiedotteen että lehtiä julkaistaan verkossa sitä mukaan kun on digitoitu.
Erilaiset verkkosivustojen uudistukset hävittävät yleensä valtavan määrän sellaista aineistoa, joka olisi säilyttämisen arvoista (ja on paperiaikana ollut sitä). Tämä koskee monenlaisia viranomaisia ja organisaatioita. Erilaisia vuosikertomuksiakaan aineistoineen tuskin enää painetaan paperille, mutta asianomaisen tahon seuraava sivustouudistus hävittää ne tehokkaasti ja pysyvästi. Mihinkään kirjastoonkaan on turha lähteä niitä etsiskelemään. Vanhemmat vastaavat saattavat kyllä löytyä paperisina.
VastaaPoistaInternet Archive ja Kansalliskirjaston verkkoarkisto toki jonkin verran tallentelevat verkkosivujen aineistoja, mutta molemmista verkkoarkistoista on vaikea löytää jotain tiettyä aineistoa jos tarkka URL-osoite kohteeseen ei ole tiedossa. Tämänkin takia olisi tärkeää että verkkosivustoilla käytettäisiin järkeviä URL-osoiterakenteita jotka soveltuisivat myös arkistointiin.
VastaaPoista