Mikkelin Ilmoituslehdessä 27.12.1862 julkaistiin kaksi runoa nimikirjaimin H. K.: Runo kielevistä ihmisistä ja alla oleva runo nuorista pojista. Tämän toisen runon alkusäkeet viittaavat siihen, että nimikirjaimien takana on Hermanni Konttinen ja Genistä löytyykin sopivan ikäinen eli vuonna 1834 syntynyt mies. Muistokirjoituksensa mukaan kyseinen Konttinen "otettiin siltavoudiksi Pieksämäen pohjoiseen piiriin 1863, ylimääräiseksi tullivartijaksi Savonlinnaan 1872, vakinaiseksi nuoremmaksi tullivartijaksi 1873 ja vanhemmaksi 1876, joten vainaja oli 33 1/2 vuotta uutteruudella ja tarkkuudella tullilaitoksen palveluksessa toiminut." (Keski-Savo 6.4.1907) Julkaisun aikaan hän siis vaikutti Pieksämäellä, joka mainitaan runossakin.
Nyt on hetki Hermannilla
Koetella Konttisella
Että runollen ruveta
Aivan siitä asiasta
Kuin on taipunna tavaksi
Pieksämäen pitäjässä.
Kuin on nähty näissä seuvun
Ihan kaiken mun ikäni
Vietettävän, viinan luokse
Pikkusia poikasia
Kallistamaan kuppiloita
Josta taipuupi tavaksi
Harjantuupi halmetyöksi.
Sit' käytten kylän katuja
Pylkätellen pyhä päivät
Aamusta iltahan asti
Toisesta toiseheen talohoon,
Siittä sitä tuumatahan
Missä viinaa ryypätähän,
Salaisesti-saunanluonna
Tahikka aittojen takana
Vartullaisiin vanhain silmät
Ja ettei naisetkaan näkisi.
Vaan emmä itseäni kiitä
Enkä kerää kunniata
Enkä myös muita moiti
Enkä pole kunniata,
Vaan kuin muistu mieleheni
Astu ajatuksihiini
Niin mä piirrän puustavia
Sanon monjaita sanoja
Kosk on kynä kätessäni
Läkki horni etessäni
Sanon moniaita sanoja:
O' jos antais armon Luoja
Mittais mieltä mies rukillen
Ett' en itsekkän ikänä
Tottuisi tuohon tapahaan;
Seon tauti tappavainen
Miesten murhaaja mokoma
Herkäst' viep' se monta miestä
Ikäisesti itkemähän
Raukoilta savon rajoilta.
Se ois kuulta kaunihinta,
Nähtä vielä sulosinta
Että osaisi omassa
Suloisessa suomen maassa
Olla pojat orninkissa.
No vielä olis virkkamista
Sanken paljon sanomista
Vaan nyt loruni lopetan;
Ehkä lieneevät äkäset
Mullen muutamat kyytissä
Vaan ei valetta löyty
Puhessani puoltakaan.
Itsesen on silmä nähnyt
Enkä korva kuuloopannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti