Burtzin talon kadonnut perijätär

Burtzin talo Senaatintorin eteläreunalla
Ote Eugen Hoffersin panoramakuvasta
HKM, CC BY 4.0

Olin eilen illalla kaupunginmuseolla kuuntelemassa Johan Sederholmin 300-vuotispäivän kunniaksi pidettyjä esitelmiä, jotka palauttivat mieleen omia ongelmia, joita aloin kotiin tullessa ratkomaan.

Varsinaisesta ongelmasta kirjoitan Tieteelliseen Artikkeliin, mutta tänne sopii vanhanaikainen sukuselvittely. Kyseisen perheen pää oli Nils Larsson Burtz, joka esiintyi Juha-Matti Granqvistin esitelmässä Johan Sederholmin liikekumppanina ja jätti jälkeensä aloitetun kivirakennuksen Senaatintorin eteläreunalla. Burtz kuoli suhteellisen nuorena (eli 41-vuotiaana) vuonna 1765. Perijöitään olivat tyttärensä Johanna Sofia (s. 30.6.1763) ja leskensä Elisabeth Kyhl. 

Elisabeth Kyhl oli aktiivinen taloudellinen toimija lähes puoli vuosisataa, mutta hänestä ei edelleenkään ole kirjoitettu pidempää kuvausta. Jessica Parland-von Essen totesi 12 vuotta sitten julkaistun kirjansa loppuviitteessä "Materialet kring fru Gerdes verksamhet är som framkommit rätt digert och högst intressant. Jag hyser vissa förhoppningar om att en större studie om familjens affärer kommer att genomföras under de närmaste åren." Mutta ilmeisesti toiveet jäivät toteutumatta. Verkosta löytyy kyllä Parland-von Essenin kirjoittama lyhyt biografia.

Elisabeth Kyhl solmi uuden avioliiton 14.1.1772 Jacob Gerdesin kanssa. (Tämän taustaa olen jo ehtinyt ihmetellä.) Parin sukset menivät ristiin nopeasti, kun Kyhl piti kiinni kukkaronnyöreistä.

Tytär Johanna Sofia Burtz meni 16.2.1779 Helsingissä naimisiin Leonard Rosenquistin kanssa. Tämä oli tässä vaiheessa ja vuoteen 1786 Uudenmaan jalkaväkirykmentin majuri. Avioliitosta syntyivät Helsingissä tytär Maria Elisabeth 18.12.1781 ja poika Fredric Leonhard 9.11.1784, mutta onnea ei jatkunut ikuisuuksiin. Helsingin kaupunginarkiston Berndt Aminoffin kokoelman henkilökortiston raastuvanoikeuden pöytäkirjojen otteista selviää, että avioliitto purettiin Linköpingin tuomiokapitulissa 28.5.1799.

Johanna Sofia solmi rivakasti uuden avioliiton Samuel Olof Wetterqvistin kanssa. Parille syntyi Helsingissä 11.6.1800 tytär, joka sai nimen Emilie Sophie. Uusi aviomies ei aikaillut vaimonsa kiinteän perinnön likvidointiyrityksen kanssa ja kauppasi Åbo Tidningissä 23.6.1801 puolikasta kivitaloa Helsingistä. Tai tarkemmin sanottuna yritti vaihtaa sitä maatilaan saaristossa, mikä kuullostaa melko oudolta.

Elisabeth Kyhl oli edelleen elossa, joten sekä kivitalon puolikkaasta että Johanna Sofian perintöosaan kuuluneesta Vanhankaupunginkosken myllyn neljänneksestä jäi pöytäkirjoihin ja Aminoffin muistiinpanoihin monta merkintää. Varsinkin kun selvittelyissä olivat mukana myös Johanna Sofian tytär ja tämän aviomies. 

Melko pian Johanna Sofia pääsi kuitenkin aviomiehensä kanssa poistumaan Helsingistä. Heille syntyi vielä ainakin 11.4.1803 poika Clas Olof, joka kastettiin Kungsholmin seurakunnassa Tukholmassa. Pari vuotta tämän jälkeen Johanna Sofia oli hävinnyt aviomiehensä näköpiiristä. Wetterqvist suunnitteli uutta avioliittoa keväällä 1805 ja kuulutti vaimonsa perään Posttidiningarissa 13., 16. & 27.4.1805.

Joku muodollisuus ehkä jäi noudattamatta, sillä kuulutus uusittiin kaksi vuotta myöhemmin (leike Inrikes Tidningar 28.7.1807).

Wetterqvist oli sukututkijan selvityksen mukaan kesästä 1807 alkaen kaupunginviskaali Halmstadissa. Hän solmi uuden avioliiton vasta vuoden 1810 lopussa. Mielenkiintoinen lisäseikka on se, että myös Wetterqvist itse hävisi jäljettömiin toisen vaimonsa kuoltua.  

Elisabeth Kyhl kuoli Helsingissä vuonna 1811. En löytänyt perukirjaansa kaupunginarkiston digitoinneista.

Geniin merkityn perusteella Johanna Sofia Burtz kuoli vuonna 1817 Hämeenlinnassa. Haudattujen listaa ei ole Hämeenlinnasta tuolta vuodelta, joten mahdollisesti tieto on ainoasta viitteestä "Genealogiska Samfundets i Finland Årsskrift XXXV, H:fors 1954, s 56."