Ote Julius Krohnin elämäkerrasta Maksimilian Aukusti Myhrberg
Ruotsin ja Suomen välinen merenselkä ei ollut siihen aikaan vielä muutamissa tunneissa kuljettava, niinkuin nyt sen perästä kun höyrylaivat tulivat käytäntöön. Silloin piti hyyrätä itselleen sija johonkuhun niistä purjehaaksista, joilla Ranta-Suomalaiset veivät ruokatavaroita Tukholmaan kaupaksi. Näissä kömpelöissä aluksissa oltiin kokonaan tuulten ja aaltoin mielivallan alla; matka saattoi, jos vastatuuli sattui tai myrsky pakoitti jonkun saaren suojaan menemään, monta vuorokautta, jopa pari viikkoakin kestää.
Ruoasta ei ottanut laivuri koskaan vastatakseen; siitä saivat matkustajat itse pitää huolta miten tahtoivat ja taisivat. Tässä puheena-olevalla retkellä oli Myhrberg, jolla oli sukulaisia Tukholmassa, ottanut Martan mureet osaksensa niin hyvin omasta kuin myös yhden matkakumppaninsa, nuoren suomalaisen lääkärin puolesta. Merelle tultua katui tämä lääkäri kuitenkin pian kauppaansa, sillä Myhrberg'in eväs-säkki oli sangen spartalaista laatua, ja vielä päälliseksi oli pari lasipurkkia, jotka parhaat ruoka-aineet sisältivät, mennyt rikki. Hyvin iloiseksi tuli siis meidän herkkusuu, kun sai tilaisuuden olla lääkäritaidollaan vähän avullinen vanhalle, samassa laivassa matkustavalle, kivulloiselle herralle, joka kiitollisuudesta pyysi häntä omista runsaista ja hienonmakuisista aterioistaan osaa ottamaan. Myhrberg siis jäi yksin järsimään kuivia lampaankäpäliään ja kovia korppujaan.
Matkalla, joka tuli tavattoman pitkäaikaiseksi, kerrotaan vielä Myhrberg'in tavallisesti viettäneen aikansa loikkumisella kauas aluksen parsipuita ulommaksi ulottuvan puomipurjeen ontelossa kuvussa, jossa kyllä mahtoi olla hyvä ja mukava kiikkupaikka, mutta samassa myös jokseenkin läheinen vaara laivan kallistuessa joutua vellamon neitien sylihin. Yhtä paljon kuin tämä seikka kuvaa Myhrberg'in vakavata, jopa uhkarohkeata pelottomuutta, yhtä paljon myös toinen juttu tästä Turun matkasta osoittaa hänen herkkää kunniantuntoaan.
Samalle nuorelle lääkärille, joka nyt oli laivassa matkakumppanina, oli Myhrberg Tukholmassa vallattomuudessaan tehnyt pienen kepposen. Sen oli lääkäri, Myhrberg'in tietämättä, kostanut vähän pahemmalla koirankurilla ja vielä laittanut lisäksi niin että isäntäväki siinä talossa, missä he asuivat, luuli Myhrberg'in syypääksi tähänkin, luvallisen poikamaisuuden rajain yli hiukan menevään tekohon. Keskellä Ahvenan meren selkää vasta sai Myhrberg asiasta tiedon ja juoksi kohta laivurin luoksi, vimmatusti vaatien että aluksen kokka jälleen käännettäisiin Tukholmaan. Hän tahtoi kaikin mokomin saada kunniansa jälleen puhtaaksi, ennen kuin matkaansa jatkaisi. Tätä vaatimusta tietysti ei kuitenkaan ollut mahdollista täyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti