maanantai 8. elokuuta 2022

Ilmestynyt: Toimittiko Anders Lizelius Tieto-Sanomat?

Keväällä kirjoittelin väikkäriin pätkää pappien suhteesta sanomalehtiin. Monenlaista faktaa löytyi ja jostain pulpahti päähän, että kirkkoherrahan se ensimmäistä suomenkielistä sanomalehteäkin toimitti. Mutta lehdistöhistoriaa kolmatta vuotta lukeneena tuli mieleen kysymys: mistä me tiedämme, että Suomenkieliset Tieto-Sanomat oli kirkkoherra Anders Lizeliuksen hanke? Tein ripeän selvittelyn ja tarjosin sitä Opinahjon historiografiseen verkkojulkaisuun. Kelpasi ja on nyt ilmestynyt.

Itse asia siis siellä, mutta kun julkaisua jouduin useamman kuukauden odottamaan ehdin löytää lisää todisteita siitä, että Tieto-Sanomat unohdettiin varsin vauhdikkaasti. Tärkeimmän löydökseni sain neuvoteltua mukaan tekstiin, mutta sitten löytyi vielä kirjallisuuden kautta yksi maininta Gustaf Renvallin opiskelijoillaan painattamaan sarjaväitöskirjaan Dissertationis, de orthoëpia & orthographia linguae fennicae, pars posterior.


Vuonna 1811 painetun sivun 41 alaviitteessä kehutaan kovasti Tieto-Sanomien suomen kieltä, mutta sen aikaansaajaa ei nimetä. Jos toimittajan/julkaisijan nimi olisi ollut selvä asia, niin eikö se olisi samaan syssyyn mainittu?

Tieto alaviitteestä löytyi Martti Rapolan osuudesta Suomen kirjallisuus II:ssa (1963). Siinä oli myös muistelemani ja kaipaamani hypoteesi Tieto-Sanomien menestymättömyyden syystä. (Jos tiedät varhaisemman esityksen, niin jätä pliis kommentti.) Rapola toteaa lehden olleen 
kemiallisen puhdas ns. hengellisestä rakennuksesta. Ellei näytenumerossa olisi johdettu Suomen heimoa Baabelin tornin hajotuksesta, ellei maantieteellisen sarjan lähtökohdaksi olisi otettu sanoja "Alussa loi Jumala taivaan ja maan", voisi kuvitella, että rovasti Lizelius tarkoituksellisesti karttoi Raamatun vetämistä lehtensä palstoille. Mutta olipa kysymys periaatteesta tai spontaanisti syntyneestä suunnasta, tärkeänä syynä yrityksen epäonnistumiseen on ollut se henkinen epäluuloisuus kaikea maallista kohtaan, jonka herännäisliikkeet ja osa papistoakin olivat tartuttaneet laajoihin väestön kerroksiin. (s. 233)

Suomen kulttuurihistoria I:ssä (1979) Vilho Suomi peesaa Rapolaa ja arvatenkin muutama muu on seurannut jälkiään. Tulkinnassa tietenkin on totuuden siemeniä: "laajat väestön kerrokset" eivät olleet nähneet juuri muuta kuin hengellistä kirjallisuutta ja tulisivat vierastamaan maallisia tekstejä pitkälle 1800-luvulle. Suurelta osin siksi, että näin oli heille opetettu, eikä siksi, että "kansa halusi lähinnä uskonnollista ravintoa" (Suomi s. 266).

Mutta mikään lehti Ruotsissa vuonna 1776 ei tavoittanut koko kansaa ja on vaikea kuvitella, että Tieto-Sanomien tekijät olisivat kuvitelleet saavuttavansa massayleisöä. Tämä fakta tuntuu olleen Rapolalta hukassa. Vaikuttaa vahvasti myös siltä, että hänellä ei ollut mitään käsitystä Tieto-Sanomien aikalaislehtien sisällöstä ja sitä ohjaavista tekijöistä. Missään sanomalehdessä ei ouhuttu uskonnosta. Siitä yksinkertaisesta syytä, että moista sisältöä kyttäsi päältä maallisen sensuurin lisäksi tuomiokapitulit.

Eli Tieto-Sanomien sisältölinjaus ei ollut periaatteellinen tai spontaani vaan aikansa lapsi. Se, että sisällölle ei löytynyt tarpeeksi kiinnostuneita lukijoita on ihan oma ongelmansa, jota pappien hengellisyys selittää vain osaksi. Heistä monillahan oli myös maallisia intressejä, joista todistavat perukirjoihin merkityt kotikirjastonsa ja tekemisensä. Ja Tieto-Sanomia olisi muiden lehtien tapaan voinut tilata pappien lisäksi virkamiehet ja upseerit. Paitsi, että he olivat tottuneet ruotsinkieliseen kirjalliseen kulttuuriin... 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti