Yleisen näyttelyn Taidesalin parvi

Heti portaita ylös tultuamme, kohtaa meitä edesmenneitten ja nyky aikaisten arkitektien piirroksia. Siellä on Engelin kaavat yli-opiston ja senatin ynnä Nikolainkirkon rakennuksiin sekä Edelfeltin kuva uuteen laboratori-huoneesen. Heillä oli kumpaisellakin kauniit aatteet eläissään. Näiden jälkeen alkaa maalaukset. Mutta niihin tarvitsee pitkät ajat se, joka niitä mielii juurtajaksain tutkia. (Hämäläinen 31.8.1876)

Riis. HKM, CC BY 4.0

Maalaustaiteessa on näytteille pantu 61 maalarin tauluja, luvultaan 257. Näistä mainittakoon muutamia erittäin miellyttäviä. "Mummo käynnillä", kyvaus Pohjanmaalta, on Beckerin tekemä. Mummo istuu päällysvaatteissan tuolilla tutkien tyttärensä lapsen lukutaitoa ja lapsen äiti, pieni sisko sylissä, seisoo ta'ampana uteliaasti kuunnelle. Hyvin miellyttäviä ovat myös Becker'in kuvaamat leikkivä kissa ja makaava kissa. 

Ekman'in tauluista on paraiten onnistunut "Heinänteko". Herrasväki on niityllä kahvipanun ääressä, rouva kaataa kahvia muutamille naisille heinäntekoväestä, edempänä vedetään härkäparilla ja hevosilla heiniä, muutamat ovat haravoimassa. 

Erityistä huomiota herättävät vielä Holmberg'in "Saaristossa" - niminen taulu, Lindholm'in "Sydänkesäinen aamu Uudenmaan saaristossa vähän ennen auringon nousua", Löfgren'in "Hagar erämaassa", Munsterhjelm'in talvimaisemat, sekä Ferdinand von Wright'in "Kyyhkyset" ja "Kukko kanoineen", vaan erittäin se hänen eläinkuvansa, jossa harakat hartaasti haluavat osaansa erään lihavan sian herkku-palasta ja harakka ratsastaa toisen sian selässä. 

Mielellään katselee myös Jansson'in tauluja, varsinkin niitä, jossa kuvaillaan kosimista Ahvenanmaalla ja ropon panemista haaviin. Edellisessä puhe-mies hännystakkiin puettuna somasti sommittelee sanojansa, puhutellessaan tyttöä, joka kainostellen kiertelee esiliinansa liepeiyä, pöydän ääressä istuvat vakavina vanhemmat ja oven takaa näkyy levottomana kosija. Jälkimmäinen taulu kuvailee, miten suntion kirkossa haavia kannellessa, pieni poikanen tyytyväisenä siihen roponsa pistää lähellä seisovan äitinsä mielihyväksi. 

Vakavia tunteita herättää Keinäsen "Haudalla" niminen taulu. Vanheimpainsa ristin ääressä seisoo poika ja tyttö, edellinen kukkaskiehkuroita kädessään pidellen, jälkimmäinen ne ristin ympärille kiertäen. (Karjalatar 21.7.1876)

Riis. HKM, CC BY 4.0

... astumme suomalaisen maalaustaiteen monellekin ehkä odottamattoman rikkaasen näyttelöön. - Olemme tähän asti nähneet paljon, hyvin paljon. Silmämme, joiden alati on täytynyt olla teroitettuina, ovat väsyneet. Lepo ehkä tuntuu suloiselta. 

Istahtakaamme sentähden jollekulle sohvalle, joita tänne on asetettu. Suloisen musiikin hyväillessä korviamme etsikööt silmämme virkistystä taiteen idealimaailmasta, kätkekööt ne syvälle sydämeemme monta, monta ihanne-ilmiötä, joista Suomemme kaikessa köyhyydessään kuitenkin on niin rikas. Ihastuksella annamme me Munsterhjelmin tai Lindholmin viedä meidät ihailemaan Suomen järviä, lehtoja ja siintävää taivasta tai talvemme raikasta luontoa. Sanomattoman hauskalta ja kodikkaalta tuntuu meistä viivähtää Ekmanin ja Jansson'in kera tuon teeskentelemättömän, sydämmellisen talonpoikamme kotilieden ääressä, kunnes viimein ensinmainitun isänmaallinen taide kuljettaa meidät kauas tarun hämärille aloille, Kalevalan kankahille, kuuntelemaan säveleitä Väinön kanteleesta...(Keski-Suomi 22.7.1876)