Keisariparin vierailu näyttelyssä 15.7.1876

 

Suomen Kuvalehti 90/1876
Museovirasto CC BY 4.0

Kuvalehden ei ole aikomus uudestaan kertoa noista juhlapäivistä kaikkea mitä muut päivälehdet jo aikaa sitten ovat sen lukijoille lavealta kertoneet. Se vaan tahtoo, samassa kun se tämän kuvan esiin tuopi, muutamilla sanoilla verestää muistoa Keisarin käynnistä itse Näyttelyssä.

Kello 1 päivällä saapui keisari puolisoineen, hänen poikansa perintöruhtinas Aleksanteri niin-ikään puolisonsa Dagmar-Marian kanssa, hänen tyttärensä Edinburgin herttuan rouva sekä loistava korkeiden herrain ja rouvain seura perille. Valta-oven edustalla oli ääretön kansanjoukko koossa, joka korkeita vieraita kaikuvilla ja eläköön!-huudoilla tervehti. Heidän sisään astuessaan Suomen kaartin soittokunta eteläisellä parvella soitti Venäjän kansanlaulun. Parvi vastapäätä ovea oli koristettu keisarillisten majesteettein nimien alkukirjaimilla, jotka olivat tehdyt lehdistä sekä kukista, ja niiden yli nähtiin keisarillinen kruunu. Keisari ja perintöruhtinas astuivat käsittäin kumpikin puolisonsa kanssa. He rupesivat nyt näyttelyä katsomaan, käyden ensin suuren ympyräsalin kautta konesaliin, josta mentiin ulos ja kierrettiin näyttelyyn kuuluvan puiston osan ympäri. Samaa tietä takaisin isoon saliin palattuansa, nousivat he myös sen parville. Vielä tunnin aikaa viivyttyänsä tässä osastossa sekä oikeanpuolisessa välisalissa, läksi keisarin puoliso suuriruhtinattarien kanssa pois. Keisari sekä perintöruhtinas puolestaan vielä katsastivat pohjoispäässä näytteillä olevat kouluin teokset sekä taidekappaleet. Heidänkin viimein lähtiessään soitettiin "Maamme".

Useampiin nähtävänä olevista esineistä korkeat vieraat mieltyivät. Erittäinkin vetivät heidän huomionsa puolehensa konesalissa höyryveturi, Turun rautakalu-tehtaan teokset ja puristamalla puuhun painetut koristeet, isossa salissa Arabia-tehtaan posliini-astiat, Mellin'in kultakoristeet, taidesalissa Ekmanin Väinämöinen, useammat Munsterhjelm'in maisemista, Runeberg'in marmoriset veistokuvat y. m. Useampia kappaleita he myös ostivat. Keisari muassa tahtoi saada kopion Runebergin veistokuvasta "Psyke kotkan kanssa" ja perintöruhtinas kuuluu käskeneen itselleen nuotan siihen malliin, minkä näyttelyssä näki.

Myöskin saivat korkeat vieraat muutamia lahjoja. Kreivinnä Adlerberg'in ompelu-yhtiöltä esim. otti Keisarinna vastaan kauniisti tikatun maton sekä taidollisesti kirjatun nenäliinan, ja perintöruhtinas Jyväskylän seminaarin mies-osastolta tehdyn kauniin rottinkituolin.

Joka paikassa, missä keisari seuroinensa liikkui, oli heidän ympärillään tiheät kansanjoukot juhlapuvuissaan, joita korkeat vieraat ystävällisesti tervehtivät.

Keisarin sanotaan, näyttelyssä tullessaan, lausuneen ilmi ilonsa siitä, että Suomen teollisuus jo oli näin paljon kelvollista aikaan saanut.

Seuravaana päivänä, koska keisari perintöruhtinaan kanssa oli Parolaan mennyt, kävivät korkeat rouvat vielä toisenkin kerran näyttelössä ja ostivat nyt koko joukon kaluja.