Koska taas olisi aika Helsingin-kirjettä kyhätä, vaan kuulumiset tällä hetkellä ovat vähissä, päätin mennä näyttely-rakennusta katselemaan, jotta edes jotakin olisi kertomista. Läksin siis eilen tuonne Ulrikaporin puistoon, jota tavallisesti Runnipuistoksi sanotaan, koska sen ruotsalainen nimi on "Brunnspark". Sille, joka ei ole Helsingissä käynyt, täytyy selitykseksi mainita että tämä puisto on noin virstan päässä varsinaisesta kaupungista, etelään puskevalla niemekkeellä. Se on kesällä sangen kaunis paikka, jossa tuuheat puut tarjoovat kaupunkilaisille raitista varjoa ja vuorien huiput ihania näkö-aloja.
 |
| Näkymä Kaivohuoneelta etelään vuonna 1876 HKM CC BY 4.0 |
Jo kaukaa näkyy näyttely-rakennuksen korkea keskikohta, vaan muut osat astuvat silmiin vasta kun puiston porttia lähestyy. Yht'aikaa on kumminkin aivan mahdoton silmillä käsittää koko tuota ääretöntä rakennusta, joka portin vierestä alkain oikealla ulottuu esimmäisen lehtokujan alipäähän saakka, missä se yhtyy siellä olevaan isoon ravintola- eli "runni"-huoneesen ja tämän kanssa yhdeksi ryhmäksi kietoutuu. Tämä mahtava rakennus ei tietysti vielä ole valmis, mutta niin pitkälle on sentään jo päästy että kaikki seinät ja suurimmaksi osaksi kattokin on paikallansa. Viime viikolla vietettiin kurkihirren nostajaiset tavallisilla juhlamenoilla, ja silloin kuuluu ruotsalainen lippukin jo liehuneen keskikohdan huipulla. Lattioita ei vielä ole, mutta, jos varovasti astuu, voi kumminkin rakennuksen sisälläkin kulkea.
Menkäämme sisään ensimmäisestä ovensijasta. Se vie siihen korkeaan ja avaraan osastoon, joka nimenomaan on määrätty taideteosten ja opetus-tarpeitten näyttelyä varten. Tosin tässäkin vielä tarvitaan mielikuvituksen apua, vaikka tämä osa jo on likempänä valmistumistaan kuin rakennuksen muut osat, mutta katselia ei voi muuta kuin ilolla ylistää sitä hyvää aistia, jolla tämä osasto on rakennettu. Ei tarvitse edeltäpäin tietää mihin tarkoitukseen se on aiottu. Se ilmoittaa itse mikä virka sillä on. Sisustus muistuttaa Tukholman kansallis-museon kauniista etuhuoneesta. Pitkin molempia sivuseiniä ja peräseinää kulkee leveä parvi, jota somat, soikeat pilarit kannattavat ja kaunistavat. Tämä osasto on kaikin puolin onnistunut.
Siihen liittyy vasemmalla toinen vielä avarampi, mutta matalampi ja yksinkertaisempi sali, joka pilareilla on jaettu eri osastoihin. Tästä tullaan sitten tuohon suunnattoman suureen keskikehään, joka kumminkin vielä on niin täynnä telineitä, ettei sen järjestyksestä voi täyttää selkoa saada. Se on niin korkea että peloittaa, muistaessa että koko tuo laitos on paljaista puu-aineista kyhätty. Nähtävästi tulee tämä keskikehä ylt'ympäri parvilla varustettavaksi, jotta ylhäältäkin sopii katsella sitä esineitten kirjavaa moninaisuutta mikä siinä tulee olemaan.
Vastapäätä keskikehän valta-ovea, joka tietysti on lehtokujalle päin, alkaa valtarakennuksen kylkenä se avara osasto, joka on määrätty koneita varten. Se on aivan yksinkertaiseksi rakennettu, niinkuin sopiikin. Keskikehän vasemmalta puolelta noustaan leveitä portaita myöten siihen isoon ruokasaliin, jonka ravintolan-isäntä herra Kämp omalla kustannuksellaan on rakennuttanut ja joka on yhteydessä vanhan ravintolan kanssa.
Näyttely-rakennuksen ulkomuotoa ei vielä sovi ruveta arvostelemaan, vaan sekin näyttää tulevan jotenkin miellyttäväksi. Lukija lienee jo väsynyt tähän pitkään kertomukseen puolitekoisesta työstä, jota hän kenties omilla silmillään toivoo saavansa valmiina nähdä. Suotava olisikin että te, hyvät maaseutulaiset, oikein miehissä tulisitte katselemaan maamme ensimmäistä teollisuus-näyttelyä, joka on osoittava kuinka pitkälle me tällä alalla olemme edistyneet. Oman itsensä tunteminen on hyvä asia tässä maailmassa.(US 29.3.1876)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti