sunnuntai 8. toukokuuta 2022

Tupakkiruno

 Juhana Ihalaisen runo, joka julkaistiin Mehiläisessä 7/1836

Sattuipa seki Savossa,
Savon saunassa tapahtui,
Että morsian mokoma
Suuttui kerran sulhasehen,
Tuskastui tupakin tähen;
Tunnusti tupakin ruukin,
Mahottomaksi manasi,
Sanoi saatanan opiksi. 

Sanoi myös sanoilla näillä:
"Isännäll' on ihtellänsä
Puolitalvesta puhenna,
Kysymys joka kylässä,
Sievä toimi siemenistä.
Kun on saanut siemeniä,
Jopa pälvehen pitäisi,
Tuonne tallin tunkiolle,
Tehä taimet taitavasti,
Panna pehut peitteheksi.
Kohta on vaarilla varotus,
Iso murhe muorillaki,
Kuinka kunnossa pysyisi,
Ettei kuitvatsi kuraha,
Eikä pakkanen panisi.
Jospa taimet joutuisivat;
Ukkoja ojantekohon,
Akkoja aianpanohon,
Piiat pojat polvillensa,
Joka kynsi kyykyllensä,
Tainta maahan tunkemahan.
Ovat sitte sievät vielä
Kaikki vettä kantamahan
(Min' en vielä millonkana
Koskenna korennan päähän,
Ole ottanut olalle,
Tuoani tupakki maalle;
Enkä koske kullonkana.) —
Heti kun heinä rupeepi
Tupakissa tuntumahan,
Koht' on kiire kitkeminen,
Heinänperkaus perätön.
Kun ne joutuvat' kukalle,
Kukat kohta kuivamahan,
Joita pojat polttelevat;
vaari ei vanhoja anna,
Ennen kun on kukat kaikki.
Ihte istupi isäntä
Kylpyajat kynnyksellä,
Hallan tuulta haistelepi,
Kahtelepi kiikailepi,
Onko näkeillä otava.
Jos on pouta Pohjosella,
Vasta kiirut kiintiäpi;
Väki jos miten väsynyt,
Muusta työstä tultuansa,
Ei saa ennen maata mennä,
Kun on kumossa tupakki.
Vasta työ tytöiltä puuttui,
Murhe muorilta väheni,
Vaan ei vielä vaarin vaivat
Ole kaikki ollenkana;
Alas kankia katella,
Varustella vaikkanoita.
Viel' on huolta hiieksiki.
Kun on kuivana tupakki;
Komisee se koivun pölkky,
Ennenkun on kukkarossa.
Nyt sen kuulit, kulta poika,
Liekö tuosta liika vaiva!
Onko sulla ymmärrystä,
Heitä piippu helsinkihin;
Kylvä ennen kaurakappa,
Osta otria nelikko,
Josta jouluna olutta
Joka henki juoa saisi."

Tästä pitkästä puheesta
Suuttui viimmen sulhapoika,
Kiskoi kihlansa takasin.
Sanoi suulta julkialta:
"Olin poika onnellinen,
Että kuulin kunniasi,
Ihte ilmoitit tapasi;
Sill' en nyt sinusta huoli,
Ehkä omilla eväillä
Varsin vaimoksi tulisit." 

Tämä morsian mokoma
Ei saanut sinä ikänä
Puhemieheltä puhetta.
Eikä suuta sulhaselta.
Jopa outti, jonka jaksoi,
Kun ei kuulunut ikänä
Oikiata ottajata,
Sai viimmen salamusikan.
Sitte kohta kortit osti,
Alkoi povata pojille,
Emännille ennustella;
Tuli palkaksi tupakki.
Talvet korjassa körötti,
Kesät kulki kuokkimassa,
Kuokkapalkalla kylissä.
Viimmen suuttunut sihenki
Jopa vaihtoi vaattehensa ,
Kantoi kamlottiasunsa,
Vietäväksi Viipurihin,
Saaha lehtiä leveitä,
Vielä kerran virnaskoita
Niin poltti polonen akka
Tupakkia tuskissansa;
Neuoi aina nuorempia,
Ettei pahasti pitäisi
Piippuväelle puhua;
Lapset vahvasti varotti,
Ettei taimet tallattaisi;
Veipa vettäki välistä,
Kantoi taimen kasteluksi;
Varottipa varpusetki,
Taimitarhasta ajeli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti