Laulaka Lantalaiset!

Hauskasti (ainakin) kaksi ihmistä on löytänyt parin vuoden sisään - Kungliga Biblioteketin digitointien ansiosta - mahdollisesti varhaisimman (pidemmän) suomenkielisen tekstin Tukholmassa ilmestyneessä sanomalehdessä. Runoa Dagligt Allehandassa 30.9.1778 Eira Söderholm käsittelee osuudessaan Lantalaisia Suomesta ja suomalaisia Lannasta – vai kuinka se entiseen aikaan menikään? Kirjalliset lähteet kertovat Harri Mantilan 60-vuotispäivän kunniaksi julkaistussa juhlakirjassa (Studia humaniora ouluensia 16. 2018) ja Erik Kouksu otsikolla Meänkieli i Dagligt Allehanda 1778 lehdessä Meänmaa 1/2020. Molemmat olivat käyttäneet hakuunsa sanaa lantalaiset, joka löytyy runon ensi riviltä. 

Laulaka Lantalaiset, ilo Laulua Luikuta Lappi,
Pitkäsä pohian pääs, tuon Tunturi cuckulan alla
Koska Ruohtisa viel, Perilistä valdika toivo;
Jo se caikesa maas, ilo reimun Huovisa tuotta,
Laulaka Lantalaiset, ilo Ruohtisa Suomesa soikon,
Wielä pysyä saa, sen suren Giöstäjan jälken
Valdika Ruohtin maan, tulevaisten suresa sugus
Laulaka Lantalaiset, sekä pohias ett' etelän ilmas,
Ruohtin Sangari suur', Maan Isä, setä myos Äiti,
Kyttäkä caikin yhteen, sitä surta Jumalan armo,
Cuin on toivosa viel, Perindö Crunua cohtan:
Wariele valdias ain', sinun suurta siviätä työtäs
Wariele Lapsukaisen, ihmisten tullesa seuraan,
Wariele vaivasa myös Maan Äiti courisa covis,
Nin me Uhria tuom', sekä pohias ett' etelä maalda
Jumalan istumele, sydämmen nöyräsä pyynnös.
Waan sinä pohian maa, sinä sakas syndymä paicka;
Jos minä puhua saan, jos solmu sanosa voisin
Tulkita mielesi nin, cuin sopis Ruhtinan edes,
Nin minä sanokin jur, mitä siviä cansa Cuningan
Halaja toivosa nyt, ett' syndyis Perindö Prinssi
Waan ej typerä voi, Runoniecka sanoja pjrtä
Andakon armias jos se tulisi vielä Prinsessa
Laulut sopivat ain', ilo veisut Jumalan edes,
Laulaka Lantalaiset, ilo virsiä viritä Lappi
Että cajahus äckinäisest, yli Tunturin astuis
Josta sanoma sais, vikevimmät lendimet ajan
Tietua viemään pois, yli Rudian avaran aukon.
Tietua Ruohtin man, ilo päivät ollesa Suomes
Cajahus jälkiperin, ett' Wuokati vuoria vastais
Laulaka Lappalaiset, ain Enara virtain vieres
Sanoma josta myös, yli lavian itäsen ilman
Culkisi sjrusesti, sekä Turkin, Tattari maile. 

Runosta julkaistiin myös ruotsinnos, jossa lantalaista vastaa sana landtman eli 'maanmies'. Maa, johon viitataan, ei ole Suomi tai Ruotsi vaan Söderholmin tulkinnan mukaan kirjoittajan maanmiehet "ovat nimenomaan Perämeren pohjukan suomensukuisia."

Kouksu on yrittänyt tunnistaa nimikirjaimien J. B. taakse jäävän kirjoittajan ja pitää todennäköisimpänä, että kyseessä oli pappi Johan Björkman (1715-1788).

Täysin digitoitujen sanomalehtien varassa runon esiintulo ei enää ole, sillä se on myös kortitettu Musikverketin kokoelmaan Bellmantidens visor ja tarttuu sieltä Googleen. Tekstihaku 'finska' itse sivustolla ei tuonut esiin toista suomen kielistä runoa.