Muutama vuosi sitten löysin Åbo Tidningarissa vuosina 1800-01 julkaistun anonyymin hauskan matkakertomuksen Resebeskrifning öfwer Finland af en Stockholmsbo. Jälkikäteen minulle selvisi, että kertomus on usein attribuoitu Frans Michael Franzenille, mikä tuolloin mietitytti ja mietityttää edelleen, vaikka nyt ymmärrän enemmän ajan lehtien joustavan faktan ja fiktion suhteen.
Osin kirjoituksen taustan epäselvyyden ja osin suomentamislaiskuudesta olen jättänyt kertomuksen makeita kohtia jakamatta. Tilanne muuttui jälkimmäisen osalta, kun Joel Lehtosen suomennos löytyi kirjasta Suomen kansalliskirjallisuus VI (1931). Näyte kemiläisten ja hämäläisten suhteesta eli yhtenäisestä Suomen kansasta 1790-luvulla.
Tornion lähin pitäjä Suomen puolella on Kemi. Sen asukkaita moititaan taipuvaisiksi ilkeyteen, jota he kuuluvat harjoittavan etenkin matkoillaan Hämeessä, jossa he käyvät maatuotteiden kauppaa, myyden enimmäkseen lohta ja nahkatavaroita ja vaihtaen niitä pellaviin, humaloihin y. m. Heidän ulkomuotonsakin tuntuu vahvistavan tämän syytöksen todeksi; mutta tämä ilkeämielisyys ei näytä olevan sitä laatua, mikä niin eläimissä kuin ihmisissäkin ilmenee heikommissa olennoissa, jotka yleensä korvaavat voimanpuutteen kavaluudella. Kemiläisten ilkeydessä on eräänlaista voimaa ja rohkeutta, joka tekee heidän oveluutensa vielä peloittavammaksi.
Minä en kylläkään kokenut heidän puoleltaan muuta kuin kohteliaisuutta ja avuliaisuutta; ja minulla oli täysi syy kunnioittaa heitä miehekkäinä ja reippaina ihmisinä. Mutta eteläisessä Suomessa, varsinkin Hämeessä, huomasin pian aikaa, että siellä täällä pelättiin kovasti näitä pohjalaisia, ja kuulin paljon juttuja heidän kepposistaan. Näinpä erään majatalon seinällä Hämeenmetsässä piirustuksenkin kemiläisestä, jolla oli lapinpeski päässä ja jota piru kaikessa komeudessaan ystävänä syleili.
Eteläisempien seutujen suomalaiset pelkäävät muuten yleensä pohjoissuomalaista noitana, ja kemiläinen osaa käyttää tätä taikauskoa hyväkseen niin hupia kuin etujakin saavuttaakseen. Hän suostuu esimerkiksi parantamaan vaimoja hedelmättömyydestä; mikä tapahtuu saunassa noitatempulla, joka harvoin epäonnistuu.
TÄH? Tämä julkaistiin lehdessä 1800-luvun alussa! Onko minulla likaisempi mielikuvitus kuin aikalaisilla?
Moinen taikauskoinen herkkäuskoisuus on epäilemättäkin syynä siihen, että pohjoispohjalaiset niin halveksivat eteläsuomalaisia, etenkin Hämeen asukkaita. Sana hämäläinen merkitsee koko pohjois-Pohjanmaalla samaa kuin hölmö; ja suomalainen sananlasku mennä Hämälään, joka merkitsee: joutua narriksi, johtunee samasta lähteestä, kuten suomalainen seuralaiseni, joka tuli kanssani Kemin pappilaan, huomautti.
P. S. Suomen kansan yhtenäisyydestä puheen ollen. Agricolan julkaisusarjassa on julkaistu Erkki Lehtisen tutkimus Suomalaisesta patriotismista Ruotsin vallan aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti