Kalevalanpäivänä, kaksi vuotta maailmanlopun alun jälkeen

Werner Holmbergin
tussilaveeraus
Kansallisgalleria

Tuli tuhkia läjänen,
Koko kuivia poroja;
Saip'on siihen lemmen lehti,
Lemmen lehti, tammen terho,
Josta kasvoi kaunis taimi,
Yleni vihanta virpi,
Nousi maasta mansikkaisna,
Kasvoi kaksihaarukkaisna.

Ojenteli oksiansa,
Levitteli lehviänsä,
Latva täytti taivahalle,
Lehvät ilmoille levisi,
Piätti pilvet juoksemasta,
Hattarat hasertamasta,
Päivän heitti paistamasta,
Kuuhuen kumottamasta.

Silloin vanha Wäinämöinen
Arvelee, ajattelevi:
Oisko tammen taittajata,
Puun sorean sortajata!
Ikävä inehmon olla,
Kamala kalojen uia
Ilman päivän paistamatta,
Kuuhuen kumottamatta.

Ei ole sitä urosta,
Eikä miestä urheata,
Joka taisi tammen kaata,
Satalatvan langettoa.