Taannoisen tulliatlasläpikäynnin yhteydessä tarkistin KB:n muut Helsinki-asiasanoittamat digitoinnit ja löysin ajoittamattoman kartan Carta öfwer Helsin[g]fors inlopp, hamn och redd, jossa keskusta on kuvattu ylle liimatulla viehättävällä piirroksella. Rakennuksia oli piirretty myös Viaporin saarille eli ajoitettavissa rakentamisen jälkeiseen aikaan ja varsin todennäköisesti 1700-luvun puolelle. Helsingin 1700-lukuun perusteellisesti perehtynyt tutkijatuttavani totesi, että ainakin kolme tornia vastaavat muista lähteistä tunnettua todellisuutta: kirkko, raatihuone, kellotapuli. Tuossa järjestyksessä eli keskimmäisenä on isonvihan jälkeen rakennettu raatihuone, joka purettiin 1780-luvulla.
Saman ajan kaupunki-ihanteista voi lukea Gustav Frid. Aureniuksen Pehr Kalmin ohjaamana kirjoittamasta ja syksyllä 1753 puolustamasta opinnäytteestä Enfalliga tanckar om det, som bör i achttagas, wid en stads anlägning.
Vähemmän yllättävästi Yksinkertaisissa ajatuksissa kannatetaan katujen suoruutta. Mutta ei ainoastaan kaupungin ulkonäön takia. Ensinnäkin vedotaan geometriaan: kahden pisteen välillä lyhin yhteys on suora viiva. Toiseksi suorilla kaduilla saadaan suorakulmaiset tontit, jotka voidaan rakentaa tehokkaasti suoraseinäisin rakennuksin, jotka pysyvät paremmin pystyssä kuin mutkaiset. Katujen suoraviivaisuus palveli myös turvallisuutta, kun ei jäänyt piilopaikkoja erilaisille rikollisille (tiufwar, röfware, mördare, spitbofwar &c.)
Katujen piti mahdollistaa liikenne maanteiden tapaan, jota kuvataan sanoin: kunna gå, rida, åka eller låta bära sig i portchaiser, samt resa i post- och last-wagnar. Kuinka yleisiä kantotuolit oikein olivat?
Katujen leveydessä piti huomioida se, ettei vastapäinen talo saanut varjostaa alimpiakaan ikkunoita. Leveät kadut palvelivat myös palontorjuntaa ja "pahan ilman" tuuletusta kaupungista. Ottaen huomioon, että lähes kaikki kaupungit Ruotsissa olivat meren rannalla, jossa tuulee aina, on hieman vaikea ymmärtää kirjoituksen huolta hyvästä ilmasta.
Helpompi on ymmärtää katukiveykseen kannustus. Siinä kirjoittaja yllättää viittaamalla ulkomaiseen käytäntöön kivetä sylin leveys talojen seinustalla silein kivin ja erottaa tämä tolpin keskialueesta. Tarkoituksena luoda jalankulkijoille turvallinen väylä!
Torin hyödyksi katsottiin se, että sinne voitaisiin ohjata maalta tulevat tavaramyyjät, jotta elintarvikkeiden hinta olisi sama kaikille. Amsterdamissa tiedettiin olevan eri toreja erilaisille kauppatavaroille ja tämä vaikutti kirjoittajasta hyvältä idealta, vaikka hän ei sitä varsinaisesti suositellut.
Ulkomailta oli ehkä peräisin myös ajatuksesta sijoittaa torille muistomerkkejä. Mielenkiintoista olisi tietää oliko ehdotus julkisten asiakirjojen sijoituksesta jo jossain päin Ruotsia käytössä (för ordningswärkets richtiga förwaltning förwaras dör bredewid, i tjenliga hus, publica skrifter och handlingar.)
Kirkon piti olla keskellä kaupunkia, mutta hautausmaa kauempana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti