yksin talon haltijaksi ja hoiti tuota vanhaa sukutilaa hellästi ja huolellisesti kuin äiti lastaan, enemmän kuin 40 vuotta. Talo oli velkaantunut ja toimeentulo viiden alaikäisen tyttären kanssa tuntui hänestä monasti ylivoimaiselta, mutta esivanhemmilta periytynyt äly päässään ja tarmo suonissaan kohotti hän vähitellen vanhan Pernon hyvinvointiin, niin että se ennenpitkää mainittiin parhaimmin viljellyksi maatilaksi koko pitäjässä ja sen valtijatar seutunsa viisaimmaksi ja valistuneimmaksi naiseksi. Talon alueella eli noin 70 henkeä, ei kukaan valittanut, kaikki viihtyivät hyvin ja useimmat jäivät emäntänsä palvelukseen kuolemaansa asti.
Sitä mukaa kuin Cecilia-rouvan tyttäret kasvoivat, rupesivat he äitinsä apulaisiksi maan hoidossa ja talon voimassapitämisessä. Kuri oli ankara, aamusta aikain myöhäiseen iltaan piti ponnistaa, hoitaa suurta hedelmäpuutarhaa ja auttaa kaikessa. Äidin vanhennuttua tyttäret vuoron perään liikkuivat tiluksilla työnvalvojina ja johtajina.
Eli
Oli ilo nähdä sitä tarmoa, sitä sitkeyttä, väsymättömyyttä ja terävää älyä, jota tämä nainen osoitti kaikessa toiminnassaan. Se oli kerrassaan harvinaista ja vaikuttavaa. Ei siinä kyllin, että hän kaikkialla muassa ollen neuvoi ja itse kävi käsin työhön, hän omisti myöskin ihmeteltävän kyvyn opettaa muita tekemään työtä, ensiksi omat tyttärensä, jotka nyt perivät tilan hänen jälkeensä, ja samoin palkollisensa ja alustalaisensa. Saaden kaikki ymmärtämään työn arvon ja siunauksen ja totuttaen kaikkia työhön, hän täten aikoja voittaen loi hyvinvoinnin ei ainoastaan omalle perheellensä, vaan myöskin väkensä ja alustalaistensa keskuuteen. [...] Usein kuuli pitäjällä lausuttavan: »Niin Pernon kapteenska tekee,» ja »Jo sillä on pellot ja niityt kuin puutarhana, ja hevoset ja lehmät komeat, sillä kapteenskalla.»
Mutta Cecilia von Schantz ei ollut merkkinainen ainoastaan maanviljelijänä. Hän omisti hienon sivistyksen, oli kielitaitoinen — tuli hyvin toimeen suomenkielelläkin, — ja erittäin soitannollinen. Ei mikään asia ollut hänelle vierasta, ja suurimmalla mielenkiinnolla seurasi hän elämän henkisiä ilmiöitä. Samalla kuin hän vielä vanhoilla päivillään jakeli ohjeita kartanovoudilleen ja muille alustalaisilleen, hän harrasti politiikkaa ja kirjallisuutta ja luki ranskalaista aikakauskirjaansa »Les Annales,» jonka hän vuosikymmeninä ja kuolemaansa asti tilasi itselleen Parisista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti