Kirjoittanut H. K., julkaistu Mikkelin ilmoituslehdessä 27.12.1862
Mistäs, aivon nyt alullen
Panna puheeni polullen
Vaiko tuosta vaimoväestä
Niihen kielestä keveestä.
Jo muuten suusta sukkelasta
Kuin ne puhuuvat pahasti
Aina toinen toisestansa
Tekeevätten tarinoita,
Itse alkaavat asian
Sen toisen suulla jo sanopi
Pojes suustansa puhuupi
Ilmoittaapi ilkiästi.
Olkoon kuinka kaunis juttu
Sen jo vääntääpi väkise
Oikialta alaltansa
Oman mielensä mukahan.
No empä minä miehiäkän
Tästä viasta vapauta
Olen niissäkin älynnyt
Irvi hampaita olevan,
Paljon meitä poloisia
On tuosta syystä turmiolla
Mahtaa olla etessämme
Koska tuonelaan, tullaan.
Empä mina itsiänkään
Siitä puhtaaksi puhista
Enkä muita paremmaksi
Ite ihteeni eroita
Kaikkein meitän kielet pitäsi
Puhtaita sanoja puhuman
Valhe ja myös väärä toistus
Pojes suustamme oleman,
Koska luoja kerran laitto
Kahteksannen käskyn kansa
Tämän kovan sanan meillen
Että valetta välttäisimme
Siinä on se kaikin puolin
Selvillensä selitelty;
Eipä kieli lakkar ole
Lähimmäiselle rakas
Vaan on aina salaisesti
Toisensa kunnian varas.
On se etessä sivakka
Jo toista toisellen puhuupi
Aivan siitä asiasta.
Monta olen minä nähnyt
Varrella vähän ikäni,
Jos on asia alulla
Pienen kissan kokosena
Siitä karhu kyhätään
Aivan isonta paria.
Vaikka kaikki käskyt täällä
Pienestä oppina pitääpi
Moni sen loruna lukeepi
Aatoksetta ammentaapi.
Tämä mahtaapi monellen
Olla hyvin helppo juttu
Paljon toisesta puhua
Toisen virheet viritellä
Vaikka pitäisi paremmin
Sitä aina sivistellä
Ettei turmio tulisi
Seurakuntamme seassa.
Vaan ne akat ilkivallat
Irvi hampaat kuin harakat
Annas kuin yhtehen tulevat
Siinä se sähinä käypi
Laritukset laavillensa,
Noista nuorten naimisista
Vieläpä vanhainkin vähäsen.
Nehän nyt matkalla monella
Vielä pojan taitavankin
Aivan ilkeeksi tekeevät
Kielellänsä koukkuleevat.
Vielä neiton nätimmänkin
Ottavatten olallensa;
Tuolta kunnian keräävät
Vievät varkahan tavalla,
Miten ilkeemmin osaisi
Niin on aina iloisempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti