maanantai 27. syyskuuta 2021

Sara Charlottan elämä vuosina 1704-1771

Blasius Ludvig Teppati
Digitaler Portraitindex
(luvaton kuvakaappaus)
Sara Charlotan isänisä oli Torinosta kotoisin oleva Blasius Ludvig Teppati, joka 1670-luvun alussa tuli Ruotsiin opettamaan italiaa ja ranskaa ensin Uppsalassa ja myöhemmin Tukholmassa.[1, 2] Hänen poikansa Carl kastettiin Tukholman saksalaisessa seurakunnassa keväällä 1675. Kun poikansa Ludvig vietiin kasteelle joulukuussa 1676, Blasius oli jo kuollut. [3] Kummassakaan kastekirjauksessa ei mainita lasten äitiä. Ilmeisesti kyseessä oli kirjallisuudessa esitetty Elisabeth Venedicta Caspersdotter Schöps / Scheps. [1,4]

Ludvig-pojan mahdollisesti lyhyeksi jääneestä elämästä ei ole tietoa. Carl oli kuvernementinsihteeri Narvassa, kun venäläiset valtasivat kaupungin vuonna 1704. Tyttärensä Sara Charlotta oli tuolloin sylivauva. Toinen tytär Johanna Elisabet oli kuolinikänsä mukaan syntynyt jo vuoden 1695 paikkeilla.[5] Tämä ei sovi tyttärien äidiksi tunnistetun Sidonian aatelismatrikkelissa annettuun syntymävuoteen 1685. Sidonian isä oli Viipurissa syntynyt Johan Thesleff, joka oli tuolloin kuvernementinsihteeri Narvassa, kunnes hänet vuonna 1699 valittiin kaupungin oikeuspormestariksi. Kahta vuotta aiemmin hänet oli aateloitu.[6] (Johanin isänisänäiti oli Paavali Juustenin tytär ja esiäitini Anna eli nanoserkkua olen vaihteeksi selvittämässä.)

Carlin asema Narvassa on merkitty muistiin Sara Charlotan vuoksi. Tämä oli nimittäin Narvan piirityksen aikana hoitajansa sylissä, kun tähän osui "heitetty pommi" (inkastad Bomb). Hoitaja kuoli, mutta Sara Charlotta eli edelleen.[1,7, 8, 17, 18]

Narvan piiritys 1704 Johann Christoph Brotzen mukaan. Wikimedia

Teppatin perhe vietiin Venäjälle sotavankeuteen samoin kuin Sara Charlotan 10-vuotias täti Johanna Juliana. (Äidinisä onnistui pakenemaan Suomeen.)[6] Tiedot vankeusajasta ovat tavanomaisen niukat, Sara Charlotan kuolinilmoituksessa mainitaan paikat Astrakan, Kasan ja Siperia eli ilmeisesti lähes 20 vuoden aikaa ei vietetty yhdessä paikassa [7]. Joku muutoista liittyi kapinasyytökseen [17]. Sara Charlotan lapsuus ja nuoruus olivat aivan muuta kuin ikätovereilla Ruotsissa.

Sara Charlotan ensimmäinen aviomies oli Gustaf Johan suomalaisesta aatelissuvusta Horn af Kanckas. Avioliitto on solmittu suuren Pohjan sodan jälkeen, sillä Gustaf Johanin ei tiedetä olleen sotavankina eikä Sara Charlotan mainita palanneen Venäjältä ennenaikaisesti vaikka tämä oli joidenkin osalta mahdollista. Liitto jäi lapsettomaksi ja lyhyeksi, sillä Gustaf Johan kuoli vuonna 1728. [5, 9]

Sara Charlotta eli leskenä joitakin vuosia. Isänsä Carl Teppatti oli syksyllä 1722 saanut asessorin viran Turun hovioikeudessa eli Sara Charlotta on todennäköisesti myös asunut Turussa. Isä haki eroa virastaan jo vuonna 1730 sairaalloisuuden takia ja hoitonsa on voinut viivyttää ainakin Sara Charlotan sisaren avioliittoa. Sisarusten äidin kuolinaikaa ei kirjallisuudessa tunneta ja isän kuolinvuosi 1737 on varustettu kysymysmerkillä.[1]  

Turussa Sara Charlotta lienee tavannut Turun akatemian ensimmäisen teologian professorin Jonas Fahleniuksen, joka jäi leskeksi vuonna 1730. Hän ja Sara Charlotta avioituivat vuonna 1732. Sara Charlotta tuskin ehti tottua uuteen asemaansa, kun mies valittiin vuonna 1734 Turun hiippakunnan piispaksi.[10] Avioliitossa syntyivät tyttäret Charlotta Agata 12.6.1736 ja Brita Sidonia 29.5.1741 [11]. Brita Sidonia oli siis vain muutaman kuukauden ikäinen kun heinäkuussa 1741 sota Venäjän kanssa muodollisesti alkoi. Piispa Fahleniuksen tiedetään olleen sodan aikana paossa ja luulisi hänen ottaneen mukaansa myös perheensä. Pian sodan jälkeen hän halvaantui, sai viransijaisen ja kuoli 11.10.1748.[10]

Neljä vuotta myöhemmin painettiin Andreas Olavi Rhyzeliuksen piispankronikka, jossa Fahleniuksen molempia avioliittoja väitettiin lapsettomiksi.[12] Tieto oli Sara Charlotan osalta tietenkin väärä ja molemmat tyttärensä olivat myös elossa, toisin kuin muut lähiomaiset. Toista kertaa leskeytyneen Sara Charlotan tukiverkosto vaikuttaa lähiomaisten osalta erittäin heikolta, sillä sisarensa Johanna Elisabet oli kuollut sodan aikana Sauvossa.  

KA. Charta öfver Stapel Staden Åbo. (Turku Itu* 6/- -)

Taloudellisesti Sara Charlotta ei jäänyt toivottomaan tilaan, sillä hän pystyi elämään elämänsä loppuun kirkkokorttelin tontilla 50, jonka Fahlenius oli omakseen hankkinut. [13] Asiakirjapoiminnoissa hän esiintyy lainanantajana, mikä myös viittaa varakkuuteen.[14]

Yhdessä Sara Charlotan kanssa asui esikoistyttärensä, joka avioitui vuonna 1753 Turun akatemian kreikan ja heprean kielten professori Karl Abraham Clewbergin kanssa [13, 15]. Nuoremman tyttären häät Turun akatemian ylimääräisen kemian, fysiikan ja talousopin professori Pehr Adrian Gaddin kanssa vietettiin vuonna 1759 [16]. Sara Charlotta ei ehtinyt nähdä nuoremman tyttärensä runoa painettuna Turun ensimmäisessä lehdessä, mutta sai seurata tyttäriensä elämää vielä jonkin aikaa, sillä hän kuoli 67-vuotiaana 9.5.1771. Hänen ja vävyjen aseman mukaisesti Inrikes Tidningariin lähetettiin pienoiselämäkerta, joka oikoi Rhyzeliuksen piispakronikan tiedot. Sara Charlotan elämä arvioitiin virkkeellä "Fru Biskopinnan har ej mindre hedrat sit Kön, än denna orten, med sin upriktiga Gudsfrycktan, rätt sällsynta hushållswett, och ömma samt wälgörande hjertelag mot de fattige." [7]

Piispa Fahleniuksen perheen
hautakivi Turun tuomiokirkossa
Hokoga, CC BY-SA 3.0
Wikimedia
Laurentius Olavi Lefrénin kirjoittamassa muistorunossa italialaista ja viipurilais-saksalaista isoisää ei muisteltu vaan julistettiin Sara Charlotan verenperimä ruotsalaiseksi: "Hon blef til verlden född år sjutton hunfra fyra/ Af ren och äkta sång, af Svenskt och ädelt blod ". Lefrénillä oli käytössään joko henkilökohtaista tai kerrottua tietoa, joten säkeet pitkästä sairaudesta lienevät totuudenmukaiset: "Hon öfver tjugu år var märkt med dödsen stempel / Och nu först från besvär til hvila lyckligt gådt." [17] 

Ilmeisesti muistitietoon perustuu myöhemmin sukutietoa kirjanneen summeeraus "Hon förenade med ett älskvärdt sätt att vara kännedom af flere språk och visste, pröfvad af olykan, att skicka sig i sina öden"[19]

Lähteet

[1] Wilhelm Gabriel Lagus: Åbo hofrätts historia. Första delen. 1834 s. xxi, 301-304
[2] Teppati, Blasio Ludovico, Deutsche Biographie
[3] Tyska S:ta Gertruds kyrkoarkiv, Födelse- och dopböcker, huvudserie, SE/SSA/0017/C I/1a (1639-1688), s. 582, 594
[4] Johann Anton August Lüdeke: Denkmal der Wieder-Eröffnung der Deutschen Kirche in Stockholm. 1823 s. 400-401
[5] Jully Ramsay: Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden (1909-1916), s. 185, 190
[6] Stiernstedt nr 145. Adelsvapen
[7] Inrikes Tidningar 10.6.1771, 3
[8] Anteckningar om svenska qvinnor. 1864, s. 374
[9] Adam Lewenhaupt: Karl XII:s officerare. Biografiska anteckningar. 1920–1921. s. 309
[10] Johan Jakob Tengström: Chronologiska förteckningar och anteckningar öfver Finska universitets fordna procancellerer samt öfver faculteternas medlemmar och adjuncter, från universitetes stiftelse inemot dess andra sekularår. 1836, s. 91-93; Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640-1852. Verkkojulkaisu 2005 #U521
[11] Turun ruotsalainen seurakunta, kastetut
[12] Episcoposcopiæ Sviogothicæ, eller Then sweagöthiska stichts- och biskops-chrönikons sednare del, om Swea- och Götharikets siu nyare sticht, samt om theras biskopar och superintendenter, in til närwarande tid, sammandragen af ... Andr. Ol. Rhyzelio. 1752, s. s. 355 ("Begge beprisada dygdamänster i sitt kön; men barnlösa.")
[13] KA. Dahlströmin topografinen kortisto (korttikorttikorttikorttikorttikortti)
[14] KA. Dahlströmin nimenmukainen kortisto (kortti, kortti, kortti, kortti)
[15] Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640-1852. Verkkojulkaisu 2005 #U678
[16] Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640-1852. Verkkojulkaisu 2005 #6838

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti