Magnus, Nicolaus, Magnus ja Nicolaus (Eosander 1/5)

Palaan viikoksi juurilleni kahdessakin merkityksessä eli luvassa "sukututkimusta" leikkaamalla ja liimaamalla muiden tekstejä ja ihan omia esivanhempiani (tai mahdollisesti ei, mistä viimeisessä osassa).  Eosanderien suvun perussetti ei ole kehittynyt  Solfrid Cederbergin artikkelin Anteckningar om släkten Eosander (SSSV17, 1933, 185-202) jälkeen, mutta ainakin omaa ymmärrystäni auttoi (jälleen kerran) aukikirjoitus. 

Itä-Göötanmaa vuoden 1747 tiennäyttäjässä. Kansalliskirjasto 

Alkuun päästään Itä-Göötanmaalta, mutta jo huomenna ollaan Suomessa, lupaan. Liikkelle lähtöön olisin mielelläni käyttänyt vuonna 2011 löytämääni Åsbon kirkon kulttuurihistoriallista inventointia. mutta linkki on tietenkin kuollut. Sittemmin on Riksantikvarieämbetet digitoinut sarjan Sveriges kyrkor, joka ei valitettavasti kuitenkaan kata Åsbon kirkkoa. Aiemmin helppokäyttöinen Riksantikvarieämbetetin Kulturmiljöbilder on ajettu tänä kesänä alas ja kuvien kaivaminen Fornsökistä on tehty varmaan tarkoituksellisesti ikäväksi. Mutta kun aikansa yrittää...

Kuvaaja: Jan Norrman. CC-BY RAÅ

Keskiajalta peräisin olevassa kirkossa ei vielä 1500-luvulla ollut nykyistä isoa siipeä tai tuota tornia, mutta silmiä siristämällä erottaa suorakulmaisen rakenteen, jossa Eosander-suvun aluksi kerrottu Magnus oli kirkkoherrana vuodet 1532-1560. Hän hyödynsi reformaation tarjoaman avioitumisedun, mutta vaimonsa nimeä ei tunneta. Lapsiakin on voinut olla useampia kuin ainokainen tunnettu poika, mutta näyttää vahvasti siltä, että sukutiedot ovat peräisin Magnuksen pojanpojanpoikien ritarihuoneelle toimittamista muistoista, joten "turhia" rönsyjä ei ole kirjattu ja tiedoissa on epävarmuutta.

Sinänsä on tietenkin mahdollista, että papilla on papiksi kouluttautunut poika. Matrikkelitietojen ja Cederbergin mukaan Eosanderin sukunimekseen valinnut Nicolaus Magni kävi koulua tai yliopistoa jossain ulkomailla  ja valittiin Skällvikin kirkkoherraksi vuonna 1560. Tämäkin seurakunta on Itä-Göötanmaalla, mutta aivan toisella suunnalla kuin lapsuudenmaisemansa.

Riksarkivetilta nimihaulla löytynyt Örnbergska Samlingenin Eosander-sukutaulu ei ole aatelismatrikkeleja kummoisempi sekundäärilähde, mutta se sentään listaa Nicolaukselle useamman pojan ja Svenskt biografiskt lexikon tuntee yhtä ylioppilasta lukuunottamatta saman sarjan papeiksi päätyneitä poikia. (Suvun suurimmat menestyjät sikisivät Nicolauksen Johan-pojasta. Minä en kuulu siihen haaraan.)

Kuva: Riggwelter. Wikimedia

Nicolauksen vuonna 1603 syntynyt poika Magnus menetti isänsä 3-vuotiaana. Heikko tilanne ei estänyt opintoja vaan hän aloitti (Örnbergska Samlingenin ja Wikipedian mukaan) opintonsa Uppsalan yliopistossa 1625 ja vihittiin papiksi jo kaksi vuotta myöhemmin. Oltuaan apupappina Ingatorpin seurakunnassa hän siirtyi 1647 sotapapiksi ja näillä meriiteillä valittiin 1657 kirkkoherraksi Örbergan seurakuntaan Itä-Götanmaalla, lähellä Vadstenaa ja suhteellisen lähellä Åsbota. Kirkon interiöörissä on voinut hyvin vielä olla esillä komeat kattomaalaukset. Kauaa Magnus ei ehtinyt niitä ihailla, sillä hän kuoli joulukuussa 1658.

Leskeksi jäi näin vaimonsa Anna Tönnesdotter, jolla oli joko huollettavanaan tai tukenaan ainakin kaksi poikaa ja yksi tytär.

Tytär oli käsinkirjoitetun sukutaulun ja Cederbergin mukaan kuolinikänsä perusteella vuoden 1637 paikkeilla syntynyt Kerstin, joka meni 20.5.1660 naimisiin Turun akatemiassa kouluttautuneen Lars Seminanderin kanssa. Kerstin näyttää eläneen loppuelämänsä Örbergassa, joten hän on todennäköisin äidistä huolehtija.

Poika Niclas on saanut SBL:ään oman sivun. Syntymävuodesta ei ole mitään tietoa, mutta ura linnoitusten parissa oli käynnissä jo vuonna 1658 eli isän kuolinvuonna. Nimitykset veivät hänet ensin Pommeriin, sitten Riikaan ja lopulta Narvaan, jossa hän kuoli vuonna 1698.