keskiviikko 4. elokuuta 2021

Kiva, kun digitoidaan, mutta...

Kesäinen tiedote, joka ensin ilahdutti oli otsikoitu Koleran kurimuksesta koronan koettelemuksiin – Arkisivistyksen digikirjasto avaa säätiön julkaisut kaikille. Pandemiakärjellä kerrottiin, että käynnistyvä hanke digitoi "Kansanvalistusseuran varhaisia julkaisuja". Alareunan linkistä avautuva projektisivu tarkensi, että "Projektissa digitoidaan otos vuonna 1874 perustetun Kansanvalistusseuran, silloin tärkeän sivistyskustantajan, alkuvuosikymmenien julkaisuja."

Tästä heräsi joukko kysymyksiä, jotka syötin KVS:n FB-päivitykseen kommentiksi:

Kuinka suuren osan julkaisuista digitoitte? Mikä on aikarajaus? Perustatteko oman julkaisualustan vai käytättekö jotain olemassaolevaa julkaisuarkistoa? Onko kokotekstihaku mahdollistettu? Tuleeko digitoidun version olemassaolo näkyville Finnaan?

Projektipäällikkö  Esko Clarke Sario vastasi: 

Ensimmäisessä vaiheessa digitoidaan noin 70–100 julkaisun otos ajalta 1875–1921. Sekä nyt digitoitavat että kirjastojen aikaisemmin digitoimat julkaisut listataan Arkisivistyksen digikirjaston sivulle, mutta tarkoituksena on käyttää jo olevaa alustaa ja saada ne haettaviksi myös Finnan kautta.Tiedostomuotona tulee olemaan PDF, jonka teksti on haettavissa. Etenkin fraktuuralla painetun tekstin tunnistuksessa pitänee sallia joitakin puutteita. Vedän projektia Kvs-säätiössä ja kerron siitä mielellään lisää.

Valintaperusteet jäivät siis epäselväksi, mutta en kysynyt lisää. Koen jo ajatuksen otoksesta ongelmalliseksi. Ennemmin tai myöhemmin joku taho haluaa tai joutuu täyttämään aukot tai digitoi kaiken uudestaan, jos KVS:n digitoinnit eivät vastaa kriteerejä, ole tiedossa tai enää saatavilla. Sitä ennen ehtii joukolle ihmisiä (taas) syntyä mielikuva, että on digitoitu jotain kokonaan. 

Siis sille joukolle, joka tekstit löytää. Jos ne olisivat (taas uuden) digikirjaston sijaan jossain olemassa olevista julkaisuarkistoista, sekä näkyvyys että haettavuus olisivat turvatumpia. Projektipäälliköltä olisi voinut vastauksensa perusteella vielä kysyä, minkälaiset hakumahdollisuudet digikirjastoonsa rakennetaan. Sekä tarkentaa perustuiko sijoitusvalinta rationaaliseen mietintään vai Kansanvalistussueran lehtisen 51 nimekkeen "Tule omillasi toimeen" turhan kirjaimelliseen seuraamiseen.

Olisiko ollut mahdotonta tehdä yhteistyötä Kansalliskirjaston kanssa ja viedä digitoitu materiaali omana kokoelmanaan käytettävyydeltään (*) erinomaiseen portaaliin, jossa on jo muuta suomalaista kirjallisuutta vuosisadan vaihteesta? Mukaanlukien jo 65 Kansanvalistusseuran julkaisua! Toivoa sopii, ettei Arkisivistyksen digikirjastoon digitoida uudelleen samoja kirjoja! Eikä myöskään niitä Kansanvalistusseuran kalentereita, jotka odottavat Doriassa(**) siirtoa uuteen ympäristöön. 

(*) Peruskäytettävyyden ohella Kansalliskirjaston portaali liittää digitoidun materiaalin yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, jota tutkijat voivat hyödyntää myös digitaalisin keinoin.

(**)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti