perjantai 30. heinäkuuta 2021

18. kuukausi jatko-opiskelijana


Seisoi talli tanterella,
Lahoi läävä luomatoinna.
Nautojen navetta lanta,
Sonnien sakea sonta,
Koitui kovin korkealle,
Kasvoi kattojen tasalle.

Näin runoili Thure Johan Dahlberg Aigean talleista Yliopiston Konsistoriumin kehoitusrahalla palkitsemassa kilvoitelmakirjoituksessa Runoja Herkules uroosta

Kyseinen urotyö tuli väistämättä mieleen, kun katselin (ja välillä siirtelin) ainoan huoneeni lattiaa peittäviä kirjapinoja. Kirjoja kun on huomattavasti helpompi ja nopeampi kantaa kirjastosta kotiin kuin lukea. Lukemista jo 46 vuotta harrastaneena minulla ei ollut mitään harhakäsitystä siitä, miten pitkä urakka olisi edessä. Kysehän ei ollut vain näiden kirjojen ja tietokoneelle ladattujen artikkelien selvittämisestä, vaan niissä mainittujen muiden tekstien ja niissä edelleen mainittujen tekstien ja...

(Jos joku vierastaa tutkimuskirjallisuuden rinnastamista lantaan, niin muistutan sen kansantaloudellisesta merkityksestä ennen keinolannotteiden käyttöönottoa.)  

Olisin voinut käyttää väikkäriprojektissa usein toiminutta mittausmotivaattoria, mutta ajatus tavoitteellisesta kirityksestä synnytti kirjoista vielä suuremman ahdistuksen ja paniikin puolikkaan. Niinpä päätin ottaa ihan rennosti. Leikkiä kesäkuun ajan lapsuuden kesiä, jolloin omasta halustani (äidin toistuvien ovensuusta annettujen neuvojen vastaisesti) vietin kauniita kesäpäiviä sisällä lukien.

En siis asettanut tavoitteita, enkä laittanut kirjoja prioriteettijärjestykseen. Joka aamu (tietenkään viikonpäivää miettimättä, sillä kesä) tartuin siihen kirjaan, joka tuntui jostain syystä mielekkäältä. Istuin ikkunan ääressä ja tein muistiinpanot ikkunalaudalle mahtuvalla antiikkisella miniläppärillä, joka ei houkutellut sijaistoimintoihin. Kunnes aurinko alkoi paistaa kämppään. Jotain sääntöjä sentään eli joka ikinen koskettu kirja merkittiin muistiin ja ellei sisällössä ollut mitään merkittävää, niin kirjattiin miksei. Tarkoituksena oli pyrkiä (sähköpostilaatikkojen käsittelyn yleistä neuvoa seuraten) koskemaan jokaiseen kirjaan vain kerran. Tärkeimpien kirjojen kohdalla tämä ei tietenkään toimi, mutta ikään kuin periaatteessa.

Paradoksaalisesti, juuri tehokkuuspyrkimyksen vuoksi vuori oli päässyt syntymään. Vasta nyt tutkimukseni oli vaiheessa, jossa saatoin kuvitella tietäväni, mitä teemoja on mukana eli mikä on kirjallisuudessa olennaista. Ei tarvinnut hikipäässä yrittää ymmärtää kaikkea mahdollista 1700-luvun Ruotsin yhteiskunnasta ja Euroopan lehdistöstä. (Vaan vain aivan liian suuri osa.) En tiedä valitsinko lukemiselle täysin optimaalisen ajoituksen, mutta ainakin nyt lukeminen oli hauskaa ja mielenkiintoista: "Haa, tuo pala tukee sitä kohtaa tekstissäni ja tuosta saan uuden argumentin toisaalle". H*lvetin aikaavievää tosin, mutta se ei ollut yllätys. Iloisesti yllättävää (ja opettavaista) oli se, että kirjasta, jonka olisin aikaasäästävässä karsinnassa voinut laittaa pikaisesti palautuspinoon, saattoi olla runsaasti merkittävää sisältöä, kun alkoi lukemaan.

Käytännön vinkki 1: Pidempien muistiinpanojen tekemiseen painetusta materiaalista suosittelen valokuvien kierrättämistä Googlen kuviin. Irrottaa tekstin varsin siististi, jos rivit vaan on suorassa. (Muistaakseni Mikkiksen pilvisäilytys teki saman jo vuosia sitten.) Helpottaa myös konekääntäjän hyödyntämistä verrattuna kännykän sovelluksen tiirailuun. 

Käytännön vinkki 2: Jos silmälasit ovat yli viisi vuotta vanhat, kannattaa hankkia uudet. Itse satsasin toukokuun lopussa silmälääkäriin, joka alkoi puhua monitehoista, mutta päädyin erillisiin lukulaseihin, joita taisin kesäkuussa käyttää enemmän kuin varsinaisia. Varsinkin kun sopivat läppärin käyttöönkin.

Aivan auvoista kesäkuuta en kuitenkaan saanut viettää, sillä joku elokuisen konffan järjestäjän sähköposti herätti minut vihdoin tajuamaan/muistamaan, että sinne ei riitä kalvosetti vaan kesäkuun loppuun mennessä piti kirjoittaa laajennettu abstrakti. Hupsista... mutta onneksi viivyttelin kirjoittamisen aloittamista niin kauan, että dedis siirrettiin heinäkuun loppuun. Sopi paremmin sekä lukuprojektiin että kesän muihin kirjoitustehtäviin. Näitä kaikkia kyllä alkoi kuun lopussa uhata asuntoni lämpötila, joka heikensi kykyäni älylliseen toimintaan huomattavasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti