"Hui, kuinka kuuluu kamalalta kun toittotetaan torvella! Varjelkoon Jumalan valtava käsi kaupunkimme tulesta ja palosta!"
Tällaista toimintakuvaa ei ollut Helsingin pelin ensimmäisessä painoksessa vuonna 1870, mutta ruudussa 34 "Minä olen varma siitä, että annat markan Wapaehtoisen Palosammutuskunnan kirjastoon ja toisen markan sen pensionirahastoon."
Niin vapaapalokunnat kuin kunnallisetkin ovat jääneet blogissani käsittelemättä. Palokuntalainen sentään vilahtaa
Adolf Carlingin lapsuudenmuistoissa 1880-luvun Helsingistä. Anders Ramsayn muistelmissa on
Helsingin palovartijat 1800-luvun puolivälissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti