sunnuntai 30. toukokuuta 2021

Kalevan kesätoimitus vuonna 1903

Suomen aikakauslehdentoimittajain liiton julkaisussa Lipeäkala oli mukana Eino Railon elämäkertaa Kyösti Vilkunan nuoruusvuosista. Tämä oli ylioppilaskesänään 1903 toiminut Oulussa Kalevan toimittajana ja kuvannut työpäiväänsä veljelleen näin:

Päivän toimeni on seuraava: aamulla klo 7 tuo piika kahvia, jonka jälkeen heti lähden toimistoon. Tervo* tulee samaan aikaan ja niin ryhdytään rakentamaan sen päivän numeroa. Pöydällä on iso pakka maaseudulta saapuneita kirjeitä. Ne auetaan ja korjataan virheet sekä pyyhitään yli arvottomat paikat (aivan arvottomat työnnetään kokonaan paperikoriin). Sitten aletaan penkoa muita sanomalehtiä, joita on illallisessa postissa saapunut. Niistä Tervo leikkelee tärkeimmät uutiset, samalla kuin minä suomentelen ruotsalaisista lehdistä toisia uutisia, semmoisia kuin; Vallat ja Turkki, Paavin sairaus, Saksan valtiopäivät y. m.
 
Kello puoli kymmenen lähden eineelle ja palaan kohta taas toimistoon, jossa järjestän lehteen pantavaksi lääninhallituksesta saapuneet uutiset semmoiset kuin: Immissionikirjan..., Tuberkuliinitarkastus y. m., sekä raastuvasta saapuneet tiedot sakotetuista ja konkurssihakemuksista. Tiistaina käyn itse hakemassa rahatoimikamarista nuo kuivat uutiset Tuiran ja Taanilan maan torppareista y. m. kaupungin hallintoa koskevista asioista. Kolmen aikana joudun päivälliselle eikä sen jälkeen enää tarvitsekaan toimistoon mennä. Iltapäivän suomentelen novellinpätkiä tai kyhäilen niitä itse. Lauantain numerossa on aina Oulun kirje, jossa rähistään yhteiskunnan epäkohdista. Huomiseen Oulun kirjeeseen aion valmistaa pätkän Karoliina Utriaisesta, joka taas on täällä saarnaamassa ja rahaa kokoamassa...

Kun tänne kerran kirjoitin saarnataudista Suomessa lainasin tekstiä Utriasesta vuodelta 1886. Uransa venyi siis varsin pitkäksi ja Vilkunalle hahmonsa tuttu. Tämä on selvää Oulun kirjeensä aloituksesta 18.7.1903:

Sanan rieskaa sitä jaetaan monella tavalla meidän aikanamme. Monelle oululaiselle lienee tunnettu tuo — olin sanoa vatsastaan puhuja — unissaan puhuja Karoliina Utriainen, joka taas on lähetysmatkalla täällä Oulussa, pitää joka yö —  aivan kuin vanhan ajan marttyyrit — hartaushetkiä. Kun "hartaita" sanankuulijoita on tarttunut täysi huone, asettuu Karoliina rouva vuoteen laidalle istumaan ja kun määrätty hetki — muistaakseni se on viiden seuduissa aamulla — tulee, jolloin hän saa "kohtauksen" retkahtaa hän selälleen ja menee eli ainakin on menevinään tajuttomaan tilaan. Sitten tekee hän kädellään liikkeen, joka on tarkoittavinaan kirjan avaamista sekä alkaa saarnata. Kun saarna on loppunut, kerätään kollehti "liikutetulta" ja kiitolliselta kuulijakunnalta. Siinä herää Karoliinakin kohtauksesta ja katselee tyytyväisenä päivän saalista. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti