Kalle, Leena ja kuusi lasta Lempäälässä

Anders Ekman. 
Kansallisgalleria

Hämäläisessä 5.11.1858 on Lempäälästä mielenkiintoinen juttu, jonka on kirjoittanut lukkari G. Lindell.

Penikulma Tampereen kaupungista Lempäälän pitäjän sisällä oleva köyhä mökki, jonka pirtti on neljä eli 5 kyynärää kummakkin eli nelinkulmaan ja syltä korkee

Eli pirtin seinät 2,4-3 metriä ja asuintilaa täten enintään 9 neliömetriä. Korkeutta oli tuskin tarkalleen 1,78 metriä, mutta ilmeisen matalalla katto oli.

ja jonka sisällä ei ole ollenkaan lämmitysmuuria, vaan etu mökistä joka on vielä vähempi pirttiä, jossa on kiuvas, tulee oven auvastua lämpimä, ja niin kuumaa että peitota laattialla sopii levätä. — Tämänkaltaisessa mökissä, joka on rakennettu melkeen kiviraunion päälle aivan maantien viereen, ja on oleva mainitun pitäjän pappilan takamaan mettän loholla, asuu Ittellismies nimeltä Kalle vaimonsa Leenan kanssa, joilla on kuusi pientä lasta, niinmuodon summa kahdeksan henkee luettu Isän ja Äidin kanssa yhteen, kuin asuu tämänkaltaisessa ahtaassa mökissä. Näitten lasten ja itsensä elatukseksi täytyy Isän ja äitin hankkia muualta ravinnon työllänsä; kyllä käskee kokoon haparoittemaan, ennenkuin niin monta henkee saapi päivän mitassa ravinnon.

Etunimillä löytyy Hiskistä kasteet vuosilta 1854 ja 1857, joissa isä on Pappilan Sipilän torppari Carl Mattson ja äiti Lena Mattsdotter. Voi pohtia, miksi pappi olisi merkinnyt miehen torpparikseen ja lukkari kertoo surkeasti asuvasta itsellismiehenä. Oikeasta perheestä on kyllä kyse, sillä muita samoillla etunimillä ei kasteissa ole ja rippikirjassa (1853-1859 s. 464) on seitsemän lasta, joista vanhin on muuttanut muualle ennen kirjoitusajankohtaa. Kirjoitukseen varsinaisine pointteineen onkin jo korkea aika palata.

Mutta mitäs tapahtui; kuin hänen ylhäisyytensä Herra Kenraali Kuvernööri ja Kreivi Berg , hänen seuransa kanssa matkusti Tamperelta Lempälään päin, varhain aamulla viimes Syyskuun alussa tänä vuonna saman mökin ohitse, seisahti hän, seuransa kanssa mainitun mökin kohdalle, ja astui alas vaunustansa ynnä seuransa kanssa, ja meni katselemaan tätä syltä korkiata mökki pytinkiä, jota on oleva niinkuin kymmenen kyynäröö maantieltä, ja mökin oven auvastua, näki hän sielä kuusi pientä lasta Isänsä kanssa, sillä Äiti ei ollut sillä hetkellä sisällä, vaan paraikaa oli muutaman kyynärön mökistä mettän syrjällä suuruksen neuvoa keittämässä; mutta juuri kuin Äiti mökkiä kohden tuli, näki hän miehensä halailevan ja kiittelevän hyväntahtoisuudesta Herra Kenraali Kuvernööriä polvista, siitä hyvästä kuin mies sai viimesmainitulta kuusi ruplaa hopeessa lahjaksi , niinmuodon ruplan joka lapselle. — Tämä almu oli aivan suuresti tarpeellinen siinä köyhässä ja vihelijäisessä mökissä, ettei sitä asiaa mökkiläiset unhota niinkauvan kuin he elävät. 

 

Mutta mitäs senjälkeen vielä tapahtui; sillä ei se asia vieläkään siksensä jäänyt; olipa muutama viikko senjälkeen, lähetti Tampereen pumpuli Fapriikin Pattrooni trenkillään samoille lapsille, kullenkin valmiiksi tehdyt paltoo-takit ja neljä leiviskää jauhoja — joka luullaan olevan saman Herra Kenraali Kuvernöörin toimesta. 

 

Olis vielä tähän lisättävä: muutama aika viimesmainittuin lahjojen jälkeen, matkusti saman mökin ohitse tuntematoin Herrasmies, ja seisahti samalle paikalle kuin nämät edellisetkin, ja istahti maantien viereen kiven päälle, ja kysyi saman mökkiläisten läsnäolevalta lapselta, "mikä sinun nimes on;" — "vastaus Maria", — "noh, kostas nimes niin puhtaasti osasit sanoa ilman ujoilemata, niin minä lahjoitan sinulle puoli kalikkoo;" — ja senjälkeen meni reisaavainen matkaansa. 

 

Tästä viimeisestä kuin myös edellisistä lahjoista niinkuin kukin sen ymmärtää, oli Isä ja Äiti aivan mielihyvissänsä, joilla rahoilla ostivat itsellensä Lehmän, jonka maidosta lapset suuresti saavat itsiänsä ilahuttaa.