Ruotsin kuninkaallinen tiedeakatemia aloitti vuonna 1761 käytännön, jossa vuosittain asetettiin julkinen kysymys, kaksi tai neljä kenen tahansa vastattavaksi. Käytännössä vastaamista rajoitti moni seikka, mutta periaatteessa kyse oli vain kyvyistä, sillä vastaukset lähetettiin varustettuna nimimerkillä ja sen paljastavalla erillisellä kuorella. Vasta palkittavien valinnan jälkeen heidän nimensä paljastettiin. Valitettavasti tämä tarkoittaa myös sitä, että nykyään pystymme nimeämään vain voittajat sekä sääntöjä rikkoneet, joiden paperissa on nimi. Heidän tietonsa on koonnut B. S. Nordin-Pettersson artikkeliin Svenska Vetenskapsakademiens äldre prisfrågor och belöningar (Kungl. Svenska vetenskapsakademiens årsbok 1959. 1959, 435-516). Joukossa on suomalaisia, jotka kaikki eivät ole kuuluisia, joten poiminta esiin paikallaan. (Suomalaisuudelle on käytetty väljähköä määritelmää. Linkitykset Kotivuoren ylioppilasmatrikkeliin.)
Ensimmäisen vuoden kysymykseen sammallista niityllä vastasi parhaiten Jakob Stenius, jonka vastausintoon on voinut vaikuttaa se, että isänsä oli tiedeakatemian varhainen jäsen. Hopeamerkki jaettiin neljälle miehelle, joiden joukkoon kuuluivat Anders Chydenius ja Karl Fredrik Nordenberg. Seuraavan vuoden kysymyksestä madoista hedelmäpuissa sai hopeamerkin Turun akatemian professori Johan Leche.
Vuonna 1763 oli mahdollisuus esittää ajatuksia kärryjen parantamisesta. Hopeamerkin vastauksistaan ansaitsivat Johan Gadolin ja Anders Chydenius. Vuonna 1764 kysyttiin Ruotsin ilmaston eduista ja haitoista ja hopeamerkin sai Pehr Adrian Gadd. Gadd sai hopeamerkin myös vastauksestaan vuoden 1765 kysymykseen keinoista metsän riittävyyden takaamiseen. Saman palkinnon sai Johan Jacob Kijk.
Vuoden 1767 kysymykseen kalapadoista vastannut Nils Fredrik von Wallwijk sai hopeamerkin. Hän oli syntynyt Tukholmassa, mutta palveli Suomen joukkoyksiköissä ja kuoli joulukuussa 1788 Kaarinassa Ala-Lemun kartanossa, jonka Wikipedian mukaan oli hankkinut vain muutama vuosi aiemmin.
Alun jälkeen vastausinto väheni ja ehkä Suomessa vielä enemmän, sillä vasta vuonna 1777 asetettuun kysymykseen puimisen tehostamisesta lähti täältä voittoisa vastaus Georg Mathesiuksen kynästä. (Olen muuten sukua sekä hänelle että Chydeniukselle. Mikä tuli tässä kirjoittaessa ihan vaan mieleen. Krö-höm.) Tämän kysymyksen osalta jostain syystä tunnetaan myös palkitsemattomien kirjoitusten lähettäjiä. Heidän joukossaan on turkulainen varanotaari C. C. Ekman ja tuolloin Jalasjärven kappalaisena ollut Elias Lagus.
Georg Mathesius sai pääpalkinnon vuoden 1780 kysymyksestä jyvien erottamisesta oljista.
Vuonna 1792 asetettiin kolme lääketieteellistä ja kolme taloudellista kysymystä. Ensiksimainituista yksi käsitteli sukupuolisairauksia. siihen vastasi alemman palkinnon arvoisesti Porin piirilääkäri, asessori Bengt Björnlund.
Seuraavina vuosina vastaajia oli entistä vähemmän ja palkintojen jakoa vielä vähemmän eikä suomalaisia näy ennen vuotta 1809. Yksi syy vähäiseen intoon voi olla entistä tieteellisemmät ja tarkemmat kysymykset. Sivuhuomautuksena todettakkoon, että ensimmäinen naisvastaaja tunnetaan vuodelta 1805.
Kuva: Kongl. Vetenskaps-Academiens Handlingar 1749
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti