Hyvää päivää kirvesvartta

Theodor Kittelsenin kuvitus tarinaan. 
Wikimedia

Wikisanakirjan mukaan ilmauksella "hyvää päivää kirvesvartta" "tarkoitetaan sitä, että kaksi henkilöä puhuu toisilleen "ristiin" eri aiheista - tai että he eivät ole "samalla aallonpituudella" eli eivät ymmärrä mitä toinen tarkoittaa, vaikka puhuvat näennäisesti samoilla termeillä." Ja, että "Samantapainen ilmaus on toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä."

Aivan tästä ei ole kyse varhaisimmassa tuntemassani versiossa. Ennen sen esittelyä katsaus wikitietoon ilmauksen ja siihen liittyvän tarinan alkuperästä. Wikisanakirja suomeksi esittää, että "ilmaisu juontaa juurensa norjalaiseen kansantarinaan God dag, mann! - Økseskaft!". Ruotsin- ja norjankieliset wikipedia-sivut tarkentavat tämän tiedon 1840-luvulla julkaistuun tarinakokoelmaan. Norjankielisen sivun tiivistelmän mukaan tarinan järjetön keskustelu käydään ulosottoasialla olevan nimismiehen ja tyhmäksi tekeytyvän miehen välillä, kuten kuvastakin näkyy. Ruotsiksi tarina tuli tunnetuksi 1900-luvun alun koulukirjassa, jossa vastauksia antava mies on kuuroutunut ja yrittää arvata mitä hänelle sanotaan.

Siitä, että kyse on todellisuudessa huomattavasti 1840-lukua vanhempi juttu antaa viitteen Mehiläisessä 11/1860 julkaistu jatkokertomus, jossa ilmaisu "hyvä päivä, kirvesvarsi" mainitaan "muinaisena". Savo-Karjalassa 19.3.1897 on juttuversio, jossa ruotsalaisen tapaan vastaajana on kuulemista teeskentelevä.

Eräs vähäkuuloinen kuivankalan kauppias tuli kerran kalan kaupalle Kuopion kauppatorille. Tullessaan tapaa hän vanhan tuttavansa, joka sanoo: 

— Hyvää päivää.

— Kuivia kaloja, vastasi kauppias. 

— Mitä moliset? Vastaa oikein, sanoi tuttava. 

— Neljäkymmentä penniä naula. 

— Saat korvallesi!

— Olisinhan minä saanut sen kotonakin, mutta luulin että täällä saan enemmän !

Variaatioita on varmasti ollut monia. Ajoituksen viimeistään 1770-luvulle vahvistaa tanskankielinen Wikipedia-sivu, mutta ei häveliäisyyssyistä jaa versiota, joka on julkaistu erotiikkaan nimellään viittaavassa kansanperinnekokoelmassa. Todennäköisesti se muistuttaa Olof Kexélin kokoelmassa Mina Tidsfördrif På Gällstufwan (1776–1777) julkaistua. Ennen vanhaan rivoudet julkaistiin vierailla kielillä ja seuraan mallia.

En gammal döf Bonde, som stod och tälgde på et Yxe-skaft, blef i det samma warse en resande. Hå, hå, tänkte han wid sig sjelf, denne resande lärer komma hit och tala med mig, jag måtte bereda mig på swar: först lärer han wäl fråga mig, hwad jag gör, då jag swarar: Yxe-skaft: Sedan säger han, huru långt är det til nästa gård? inte längre än öfwer Gärdet, swarar jag: derpå frågas, om han får låna min Båt och ro öfwer strömmen; hwarpå swaras, han ligger sprucken och updragen på landet: Sedan wil han wäl låna min Märr, då jag tänker swara, Officerarne ha ridit ryggen utaf henne. 

Emedlertid kom den resande. Guds frid, säger han - Yxe-skaft, swarar den döfwe - Rider dig F**** Gubbe? - Nej, bara öfwer Gärdet, käre Herre - Hwar är din hustru? - Hon ligger sprucken updragen på landet - Hwar är din dotter då? - Å Officerarne ha aldeles ridit ryggen af henne.