Katselin eilen Youtubesta videon When Commas Are Life and Death, jonka yhdysvaltalaiset tosiesimerkit pilkun merkityksestä toivat (tietenkin) mieleen Suomessa kuluneen kaskun Venäjän hallitsijan kaksimerkitykseksisestä päätöksestä. Eli heräsi kysymys siitä, kauanko juttua on kerrottu.
Normaalilla verkkohutkimuksella varhaisin versio löytyi amerikkalaisen aikakauslehden Life numerosta kesältä 1903. (Pahoittelen epätarkkuutta, digitoinnissa kansilehdistä oli leikkautunut oleellinen yläreuna.)
Lehteen juttu oli lainattu sanomalehdestä New York Tribune. Versiossa leskikeisarinna oli (ennen leskeytymistään) nähnyt miehensä pöydällä poliittisen vangin paperit, joiden marginaaliin Aleksanteri III oli kirjoittanut "Pardon impossible; to be sent to Siberia". Tsarinna onnistui (jotenkin) kynällä siirtämään (!) puolipisteen kahden ensimmäisen sanan väliin.Tuntuu vaikealta uskoa, että amerikkalaisen julkaisun suhteellisen lyhyt ajallinen ero varhaisimpaan löytämääni suomalaiseen painettuun versioon Uudessa Aurassa 17.9.1904 olisi sattumaa. Ehdottomasti tarkoitukselliselta vaikuttaa se, että Suomessa julkaistu tarina on aivan toisenlainen ja sijoitettu huomattavasti varhaisempaan aikaan. Juttu julkaistiin tällaisena monissa suomenkielisissä lehdissä, mutta en saanut digitoinneista mitään ruotsinkielistä ulos. Tuttavani linkitti verkkosivulle, jonka kommenteissa formaattiin toimivaksi fraasiksi todetaan ainakin "avrättas icke/ej benådas". Elementeillä ei kuitenkaan löytynyt mitään varhaista kaskua.
Eli odotellessani täänne kommentteja osaavilta ja kielitaitoisilta voin vain esittää tämän suomenkielisen vuodelta 1904:
Keisari Paavalin ajalta kerrotaan seuraava ainakin varsin todennäköinen juttu.
Oli eräs kenraali Pietarissa joutunut epäluuloon muka kapinan hankkeista ja vangittu. Hänen puolisonsa kävi rukoilemassa armoa, mutta keisari Paavali otti hänen varsin epäsuosiollisesti vastaan, piirtäen anomuskirjaan "Armoa ei Siperiaan" ja painaen sinettinsä alle.
Kenraalitar tuli vesissä silmin eteishuoneeseen ja jätti paperinsa pöydälle siksi aikaa kun hänen ylleen päällysvaatteita autettiin. Sattui paperiin vilkaisemaan muuan kanslian kirjuri, joka itkevälle rouvalle huomautti:
- Tämähän on varsin hyvä paperi.
Asiasta tuli hiljaisuudessa keskustelu ja kirjuri otti sadasta ruplasta sen paperin nojalla vapauttaakseen kenraalin. Saatuaan rahat, kirjuri asetti pilkun ensimäisen sanan jälkeen ja vei paperin vankilan päällikölle. Se luki:
- Armoa, ei Siperiaan.
Kenraali pääsi tietysti heti irti ja kertomuksen ensi jakso päättyy tähän.
*
Seuraavana päivänä oli iso paraati. Ennen sen alkua ratsasti vapautettu kenraali keisarin ja hänen seurueensa eteen, nöyrästi ja iloisesti kiittäen keisaria vapaaksi pääsemisestään.
Keisarin silmät synkistyivät.
- Miten olette vapaaksi päässyt?
- Eilen tuotiin vankilaan vapautuskäsky.
Suuren seurueensa edessä ja lukuisan muun upseerijoukon keskellä ei keisari puuttunut asiaan sen enempää, käski vaan kenraalin mennä oman joukkonsa etupäähän.
*
Asiasta pantiin toimeen tutkimus, joka hyvin pian johti oikeille jäljille. Kirjuri kutsuttiin keisarin luokse, jolla oli syynalainen paperi pöydällään.
- Miten olet mennyt muuttamaan minun määräystäni. Tarkoitin: Armoa ei, Siperiaan.
- Nöyrimmästi huomautan, etten ymmärtänyt tarkoitusta, kun siitä puuttui välimerkki.
Keisari katseli paperia ja naurahti.
- Todellakin vika on minussa. Kenraali jääköön vapaaksi. Mutta, jatkoi keisari, tiukasti kääntyen kirjurin puoleen, paljonko otit siitä, että toimitit kenraalin vapaaksi?
Kirjurin ei auttanut muu kuin tunnustaminen.
— Sata ruplaa, teidän majesteettinne.
— Vai niin halvaksi arvostelet venäläisen kenraalin viran ja koko tulevaisuuden. Siis: kenraalin sijasta sinut Siperiaan!
Googlella löytyi Konstantin Dušenkon lyhyt venäjänkielinen artikkeli tästä, joka ei ole ihan niin valaiseva kuin olisi toivonut, mutta antaa kuitenkin lisätietoa. Sen mukaan version "помиловать нельзя, казнить" (ei armahdeta, teloitetaan) / "помиловать, нельзя казнить" (armahdetaan, ei teloiteta) varhaisin tunnettu esiintymä on runoilija ja lakimies A. L. Borovikovskin lainvalmistelua kritisoiva teksti Venäjän oikeusministeriön aikakauslehdessä lokakuussa 1900. Tuo leskikeisarinna Maria Fjodorovnaan liitetty versio "Помиловать нельзя; сослать в Сибирь" (Armoa ei, Siperiaan) / "Помиловать; нельзя сослать в Сибирь" (Armoa, ei Siperiaan) ei jäljity kauemmas kuin noihin vuoden 1903 yhdysvaltalaisiin sanomalehtiin. Kuitenkin jo kauan tätä ennen tunnettiin laajalti toinen vastaava anekdootti, joka sijoittui Puolan kapinaan 1863, ja sille rinnasteinen pointti kaksitulkintaisuuden vaaroista on esiintynyt aikoinaan toisenlaisessa muodossa jo keskiaikaisessa latinassa.
VastaaPoista("Tsarinna" po. keisarinna. Aleksanteri III oli kyllä "Puolanmaan Zsaari", niin kuin Suomen voimassa olevan rikoslain johdannossa sanotaan, mutta "koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias" – koska Pietari Suuri nimenomaisesti päätti Venäjän keisarikunnan perustamisen yhteydessä haluavansa olla tästedes keisari eikä tsaari. Tsaari elää silti sitkeästi yhä arkikielessä, epäilemättä osittain englannin czar/tsar-sanan vaikutuksesta.)
Kiitos! Mielenkiintoisen tuore tapaus siis. (Tuo tsarinna jäi ripeästi koottuun tekstiin kai ranskaksi tehdyistä hauista. Kiitos korjauksestaki.)
VastaaPoista