Blogin pitkäaikaiset lukijat tuskin yllättyvät siitä, etten malttanut jättää viime viikolla löytämääni nimilistaa rauhaan. Kyseessä olivat Suomessa hyväntekeväisyyttä saaneet yksilöt, joiden lahjoituslistat eivät mahtuneet Inrikes Tidningarin sivuille (IT 12.3.1800). Kaikkiin luulisi liittyvän joku alkuperäinen julkaisu, jossa hädänalaisuutta on selostettu.
Maria Elisabeth Hirn syntyi Ruotsinpyhtään rippikirjan mukaan vuonna 1723, minkä perusteella äitinsä oli Johan Davidsson Hirnin ensimmäinen vaimo Brita Zelakowski eikä Helena Gustafsdotter Falck, jonka on arvioitu solmineen avioliittonsa Hirnin kanssa vuoteen 1727 mennessä (Släkterna Falck i Hollola. Genos). Niin tai näin Maria Elisabeth vihittiin Ruotsinpyhtäällä 27.12.1750 avioliittoon katselmuskirjuri Gustaf Persson Bäckmanin kanssa. He asettuivat asumaan Elimäen (vai Anjalan?) puolelle Ummeljoen kylään, jossa syntyivät ainakin Petter Johan 7.7.1751 ja Maria Helena 28.6.1754.
Ennen Kustaa III:n sotaa Maria Elisabet eli edelleen Ummeljoella. Sodassa hän menetti miehensä ja joutui itse kohtaamaan vihollisen kahdesti. Jälkimmäisellä kerralla kasakat ottivat hänet kiinni, kuulustelivat piinaten pitäen piikkejään Marian kasvoilla ja rinnalla uhaten hengenmenetyksellä ja ottivat kaiken omaisuuden. Tämän Anders Johan Kiljanderin avustushalua herättäväksi kuvatun kuvauksen, joka julkaistiin Inrikes Tidningarissa 14.11.1798, vahvistaa Anjala-seuran jakama kappalaisen raportti "Vuonna 1789, 21.7, kun kenraalimajuri Kaulbars komennuksessaan olevine joukkoineen vetäytyi Värälästä Anjalaan, seurasivat venäläiset kasakat tiiviisti jäljessä: ja kun Ummeljoen lähes 50-taloinen kylä oli avoin näille kasakoille, koki tämä kylä ryöstön ensimmäisen kerran, jolloin rykmentinkirjuri Bäckmanin vanha rouva, jonka kasakat löysivät ruispellosta, pakotettiin poveltaan luovut tamaan ainoat rahansa, 20 riikintalaria. Koko kylän menetyksiä ei tässä voi eritellä."
Kiljanderin mukaan Maria Elisabeth Bäckman menetti asuinpaikkansa ja kulki 85-vuotiaana kerjuulla. Ainoa tekstissä mainittu lähiomainen oli orvoksi jäänyt 7-vuotias tyttärenpoika, joka oli heitteillä myös. Mutta verkkosukupuun perusteella poika Petter Johan kuoli vasta vuonna 1793. Hän oli mennyt Luumäellä 22.6.1783 naimisiin Helena Charlotta Bökmanin kanssa. Heille Vehkalahden Onkamaalla 16.6.1788 syntynyt poika Fredrik Wilhelm olisi voinut tavata sekä orpoutuneen serkkunsa että kasakkojen pahoinpitelemän isoäitinsä.
Harjun ostamiseen Baeckman käytti "Englannista saatuja perintörahoja". Hesaria lainaten
Se on pitkä juttu, jonka esivaiheet ulottuvat kauas 1700-luvulle. Banksien varakkaalta perheeltä oli jäänyt suuri omaisuus, jonka kaukaisiin perijöihin kuului myös suomalaisen Beckman-suvun jäseniä. Riita tämän perinnön jakamisesta, joka suomalaisten osalta oli 2000 puntaa, jatkui lähes vuosisadan, ja lopulta everstiluutnantti Baeckman saikin siitä osuutensa, joka teki hänestä aika varakkaan miehen. Huvittavinta on, että nyt käsiteltävän teoksen tekijä tulee siihen päätökseen, että Baeckman ei kuitenkaan ollut siihen oikeutettu, ja että se luovutettiin hänelle väärillä perusteilla, sillä hän ei kuulunut Banksien sukulaisiin. Mistään väärennyksestä ei ole kysymys, vaan harhaanjohtavista ja puutteellisista henkilötiedoista, joita silloin ei voitu tarkistaa.
Liekö rahaa riittänyt sisarelleen? SukuForumin keskustelussa todetaan, että "hänellä oli Charlotta Elisabet -niminen, Luumäen pitäjän koulumestarin Johan Argillanderin kanssa aviossa ollut sisar". Genissä asiasta ollaan kyllä toista mieltä.
Kuten kuvasta näkyy en malttanut jättää Ehrströmin kirjaa kirjastoon. Palaan sisältöön muutaman päivän päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti