maanantai 8. helmikuuta 2021

Arkeologisia kenttätöitä ja opinnäytteitä

Viime viikon lopulla oli kaikilla vapaa-aikaisilla mahdollisuus seurata verkon yli perinteisiä Arkeiologia kenttätyöpäiviä. Ollessani itse linjoilla osallistujamäärä huiteli kahdessa sadassa, mitä määrää Kansallisarkiston auditoriossa tuskin on ollut.

Kuuntelemistani esityksistä Janne Ikäheimon LIDAR-harjoitus ja käynnistyvä projekti, jolla pyritään muinaismuistokohteiden automaattiseen tunnistamiseen LIDAR-kuvista, loi uskoa tuloksekkaaseen tulevaisuuteen. Myöhemmin palattiin maan pinnalle tai sen alle, kun Teemu Tiainen selosti Jyväskylän Kirriä, jonka mielenkiintoisuus (raudan sulatusuuni) ei paljastunut tarkallakaan inventoinnilla vaan kauhakuormurin kouraisulla. Sattuman kauppaa oli myös Lapissa, jossa metallietsinharrastaja oli matkalla varsinaiseen kohteeseen testannut laitettaan rautakautisen polttohaudan kohdalla.

Andreas Koiviston viesti siitä, että keskiaikaisten kylien paikkaa ei voi suoraviivaisesti määrittää 1600- ja 1700-luvun kartoista, oli tuttu, mutta toistamisen arvoinen. Esittelemässään kohteessa Vantaalla vanhemman tonttipaikan paljastivat paikannimet: itä- ja länsipellon välissä piti olla jotain.


En ole tainnut kovin hyvin seurata arkeologiaa viime vuonna, kun Hollolan "superharvinaisuuksia" sisältänyt rahakätkökin oli uutta tietoa. En saanut edes aikaiseksi pyörähtää tuomiokirkon portailla, kun Senaatintorin reunoja kaivettiin. Tuloksissa kuullosti mielenkiintoisimmalta se, että pohjoisessa kuopassa hautoja oli huomattavasti vähemmän kuin eteläisessä, jossa oli kahdeksankin kerrosta. Arvokkaampi paikka, nääs.

Linkkejä on sentään kertynyt. Uusi blogi Mennyt aika on aloittanut ja ainakin seuraavat opinnäytteet julkaistu avoimena verkossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti