trowerdiga berettelser om the märkwerdigasta Åske-slag, Thor-eldar och andra stora brandskadar, som i förra och sednare tider, ifrå åhr 1000. in til thetta innewarande, på Städer, Slott, Kyrkior och andra stora Hus sig tildragit hafwa, inom Swea och Götha Rike.
Suoraan sanottuna oletin, että nämä uskottavat kertomukset tulipaloista olisivat rajoittuneet varsinaisempaan Ruotsiin, mutta kiitos hakemiston selvisi, että joitain tapahtumia Suomestakin oli tiedossa. Turun paloista oli koossa varsin mittava lista:
Muistellen Henri Hannulan blogitekstiä Turun palo vuonna 1681 hollantilaisasiamiehen silmin ja Mari Välimäen jatketta Turun palo 1681 – mitä raastuvanoikeuden pöytäkirjat kertovat? selasin esiin kyseisen tulipalon. Siitä Rhyzeliuksella on melko perusteelliset tiedot, sillä käytettävissään on ollut Gabriel Walleniuksen julkaisu Wåd-eldars retta ursprung. Samaiseen Walleniukseen Rhyzelius viittaa tietolähteenä myös 1678 tulipalossa. Ottaen huomioon, että vuoden 1681 tulipalon kuvauksessa oli kiinnitetty huomiota akatemian kirjaston kohtaloon, Wallenius lienee vuodesta 1675 kuolemaansa 1690 akatemian kirjastonhoitajana ollut Gabriel Wallenius. Vuonna 1681 eli arvatenkin reaktiona tulipaloon julkaistu tekstinsä on koko nimeltään En kort vnderrättelse om wåd-eldars : rätta vrsprung etc. etc. vthaff Gudz helige ord och höglärde mäns skriffter wälment dem brandskaddom til tröst.
Mutta mitä muuta kuin Turku Suomessa oli palanut?
Messeniuksen kirjasta Rhyzelius on poiminut Viipurin palon 1628 (s. 73). Ahvenanmaan Sundin kirkkoon iski salama 26.7.1678 ja seuranneessa tulipalossa suli kirkonkellokin (s. 80). Kesällä 1693 salama iski Iijoen kirkontorniin ja sytytti koko kirkon ja tapulinkin polttaneen tulipalon. Toinen tapulin kirkonkelloista putosi alas vahingoittumana ja Rhyzelius on kirjannut ylös sen tekstin. Tietonsa hän on kirjallisesti saanut rovasti Erik Frosterukselta, joka oli maininnut samaisen kellon olleen venäläisten ryöstösaaliina isonvihan aikaan. Miten lie saatu takaisin? (s. 85)
Kemiössä salama sytytti kirkon 16.8.1700 polttaen katon, mutta söilyttöen kirkon sisätilan ja viereisen puisen suomenkielisten kirkon, kirkkoaidan päällä olleen katon ja tapulin. Tämän tiedon Rhyzlius oli saanut Turun konsistorin akteista (s. 94). Vuonna 1702 salama sytytti Haukiputaalla kellotapulin ja Kemissä koko kirkon. Nämä molemmat tiedot kertoi edellä mainittu Frosterus.(s. 96) Tuomiokapitulin akteihin oli ennen isoavihaa vielä merkitty salaman 23.5.1709 polttama Korppoon kirkko (s. 100).
Tässä ei todellakaan ole kaikki Suomen salamien sytyttämät kirkot ja kaupungit, minkä Rhyzeliuskin lienee ymmärtänyt. Mutta ihailtavan paljon tietoa on saanut kokoon. Frosteruksen tiedonantoja selittää se, että hän oli paennut vuonna 1715 varsinaisen Ruotsin puolelle. Lukuisten muiden pappien tapaan eli potentiaalia tiedonantajille olisi ollut enemmänkin. Esipuheesta käy ilmi, että useat, joille Rhyzelius lähetti tiedustelun, jättivät kokonaan vastaamatta. Tästä harmistuneena hän oli jo heittämässä kokoelmaansa "penkin alle tai tuleen", mutta onneksi sentään ei.
(Rhyzeliuksen kirjasta on perusteellista analyysiä Kristiina Savinin väitöskirjassa Fortunas klädnader. Lycka, olycka och risk i det tidigmoderna Sverige (2011) sivuilla 170-207.)
Mielenkiintoinen kirjoitus. Noista itselleni ennestään tuttuja oli vain tuo Turun palo. Onneksi nykyään suurimmat palot voidaan välttää hyvällä paloturvallisuudella. On olemassa niin palot-ovet kuin monenlaiset sammutusvälineetkin. Harmi, että noita vanhoja kirkkoja on menetetty salaman iskun vuoksi.
VastaaPoista