Viaporista Poriin kauppiaaksi (Friman 1/3)

Carl Ferdinand Nordlund kertoi kirjansa Kuvaelmia menneitten aikojen eloista ja oloista (1885) yhdessä luvussa miehestä nimeltä Frimansky. "Alkuperäisesti oli hänen nimensä Friman, jota hän kunnialla kantoi monta herran vuotta. Tähän liitti hän sittemmin, en tiedä mikä hänen päähänsä yhtäkkiä pöllähti, oliko se humorinen juoni vai jonkun luullun voiton pyyntö, tuon hyvin tunnetun päätteen "sky"."

Oman kertomansa mukaan Friman oli syntynyt 1810-luvulla Viaporin "linnassa", jossa "puhuttiin siihen aikaan vähintäin neljä erikieltä". "Fr:n sekalaiskieli osoitti aivan hyvin hänen syntymäpaikkansa, samoin kuin hänen muotonsa ilmaisi, että hänen suonissansa juoksi itämaista verta".

Friman osasi saada opettajattarekseen vanhan madamin, jonka johdon alla hän tarpeenmukaisesti sai oppia lukemista, luvunlaskua ja kirjoitusta, jonka viimemainitun harjoituksessa hän kaiken ikänsä oli kehnonpuolinen.

Kahdentoista vuoden ikäisenä rupesi hän Viaporissa ja Helsingissä käymään pientä kauppaa talosta taloon. Sitten pääsi hän puotipalvelijaksi venäläisen kupetsin luona, jossa hän pysyi 25:tta vuoteen asti kehittäen kauppaliikkeisiä taipumuksiansa.

Sitten Friman muutti "uudelle asemalle erääsen länsisuomen kaupunkiin, jossa hän ensin oli muiden kauppiasten palveluksessa ja sitten rupesi omaa kauppaa". Nordlund sanoo tutustuneensa Frimaniin "tänä itsenäisyyden aikana" eli todennäköisesti kouluvuosinaan Porissa 1830-luvun alussa, sillä tekstissä mainitaan kaupungin ja sataman välissä olleen 3-4 peninkulmaa. Vaikka aikamääreet eivät täysin stemmaa lisätodiste on, että Nordlund mainitsee ylioppilasvuosinaan, jolloin vanhempansa asuivat Luvialla, G. A. Frimanskyn kaupan olleen kotinsa suunnalla.

Kaikki ihmiset kävivät kernaasti tekemässä kauppaa tämän aina iloisen ja lystikkään kauppiaan kanssa, joka aina itse seisoi kauppapöytänsä takana, liukkaalla kielellänsä esitteli tavarainsa hyvyyttä ja kokkapuheillaan miellytteli ostajia.

Paitsi tätä kauppiaan hupaista käätöstä ja hänen runsaita kaupanpäällisiänsä oli puodissa muitakin houkutuksia, m. m. eläviä kilpikonnia, valkoisia hiiriä, topattuja käärmeitä sekä kaikenlaisia muita eriskummallisia esineitä kaikista maailmanosista, jotta kauppapuoti myös tavallansa oli jonkunlainen eriskummallisuksien museo.

Tämä museo oli tosin omistajalle jotenki kuluttava pääoma, vaikka hänen ystävänsä ilmaisesti sinne lahjoittivat outoja esineitä, mutta toiselta kannalta katsoen oli kauppiaan toimisto kuitenki hyvin voittoinen.   

Kauppapuodissa oli näet alinomaa lukuisia ostajia, jotta kauppa kävi vilkkaasti, erittäin kun kauppias oli rehellinen ja tarkkatuntoinen mies työssä ja toimessa. [...]

F:sky rakasti kaikkia eriskummallisia esineitä aina siihen määrään, että hän kuljettaakseen kauppatavaroitaan haminasta kaupunkiin osti galeasin, jolla oli semmoinen organillinen eli luonnonvirhe, että se kallistui kumoon oikealle puolelle, joll'ei vastapuolelle asetettu tarpeeksi syrjälastia tasapainon vuoksi.

Tälle galeasille antoi hän sopivan nimen "bullerbas" (mellastaja), ja kuljeskeli tällä usein huviksensa kaupungin ja sataman väliä.

Täällä oli hän kuin kuningas omassa valtakunnassaan, vaikka hän tasapainoa ylläpitääkseen tarvitsi yhtä tarkat silmät ja yhtä väkevän käden perää pitäessä, kuin moni mahtava ruhtinas johtaessaan suurta valtiolaivaansa.

Tietysti Fr. yhä kerskaili merkillisestä aluksestaan kiittäen sen oivallisia ominaisuuksia.

Merkillistä kyllä ett'ei pienintäkään vahinkoa sattunut tapahtumaan, vaikka se tarvitsi niin vähän tasapainosta joutuakseen. Galeasi kesti päin vastoin yhtä kauan kuin isäntä.

Mutta kyllä sitä alusta joka kevät huolellisesti tukittiin, tilkittiin ja siivottiin, vieläpä mastotki maalattiin, jotta alus kevätauringon paisteessa loisti kuin talonpoikaismorsian kaikkine koruineen.  

Elämänsä lopulla Frimansky "muutti sataman pieneen kauppalaan ja harjoitteli siellä pientä kauppaansa sekä kokoili eriskummallisia esineitä kuin ennenkin". Jos tulkinta Porista pitää paikkansa, on kyse Reposaaresta. En ole löytänyt mitään vahvistavaa tietoa tarinalle ja Porin porvarien luettelo ei tunne sopivaa Frimania eikä ketään Viaporissa syntynyttä. Eikä G. A. Frimania ole Porin rippikirjan 1836-42 nimihakemistossa. Mutta Nordlundin tarinat ovat liian hyviä lähdekritiikin uhreiksi, joten jatketaan huomenna.