Kivikaudesta kiinnostavaa?

Historianopettaja Antti Koskinen tuskaili viime viikolla Twitterissä, että oppilaita on vaikea saada innostumaan kampakeramiikasta. Tähän Samuli Simelius totesi tyylikkäästi "Kampakeramiikka on kuin voimakas homejuusto. Vaatii totuttelua ja aikaa, että siitä alkaa nauttia. Maailmansodat on vähän kuin ranskalaiset, helppoa ja sopii moneen makuun, mutta tarjotaan niin usein, ettei enää kauhean usein jaksa innostua, kun on kunnolla maistellut historiaa."

Käytännöllinen ehdotus Anu Nousiaiselta "Mullekin tuli mieleen muinais-dna-tutkimusten tulokset. Minkä näköisiä Pohjolassa silloin oltiin, suoruumit ja Ruotsista tutkitut esihistorialliset luulöydöt." sai kuittauksen "5.-luokkalaisen eka historiankirja alkoi just suoruumiista. Minä pidin kuolemansyyn pohdintaa hiukan groteskina aloituksena"

Toinen opettaja oli vielä käytännöllisempi: "Mä skippaan huoletta kaikkien kampa- ja nuorakeraamisten detaljien yli ja opetan sen isosta eli maailmanhistoriallisesta perspektiivistä: esihistoria oli kaikkialla samanlaista (inspiraationa Jared Diamond ja Harari).".

Tero Juutilainen vastasi käynnistämällä meemitehtailun, johon yksi kontribuutio oli meemi siitä, että aikuiset näkevät vastauksena nuorten miellyttämiseen (turhan) usein meemit ja giffit. Syntyneestä valikoimasta minua viehätti eniten oheinen Tuuli Heinosen kontribuutio, jonka jakamiseen sain luvan.

Mutta tässäkin on perusvireenä tekniikan/tavaran puuttuminen, joka on omiaan luomaan ankeaa mielikuvaa. Entä jos ihailtaisiin sitä mitä oli ja mietittäisiin, miten tolkuttoman osaavia selviytyjiä ihmiset ennen vanhaan olivat? (Sama koskee kaikkea menneisyyttä ennen modernia aikaa.) Tätä henkeä oli edellä mainitussa Twitter keskustelussa Juho Lammen ehdotuksessa "Tempaise selän takaa ensin piikiviterä ja sano, että tässä on ihmiskunnan mullistavin keksintö. Sitten toisella kädellä palava oksa nimimerkillä "Hei tziigatkaa, mitä mä löysin!"" ja Iivana Lemmetyisellä: "Kuskaat luokkaan tuoreen eläimen pään ja raakataljan ja tänään sitten aivoparkitaan."

Itselleni esihistorian teknologiaa avasi merkittävästi How To Make Eveything -kanavan viime elokuun Reset, jonka jälkeen aloitettiin ajasta ennen keramiikkaa. Varsinaista kivikautta oli vain yksi jakso, mutta siitäkin irtosi paljon. Kuten edellä mainitut piikiviterät, jotka vaikuttavat itsestään selvyyksiltä, ennen kuin näkee konkreettisesti vaaditun taidon. Ja "ne asu kodissa" ei tunnu enää pikkujutulta, kun on nähnyt minkälainen nyhrääminen vaaditaan pienenkin puun katkaisemiseen. Eikä Suomessa aina edes ollut (muualta tuotua) piitä vaan käytettiin tylsempiä kiviä. Myöhemmissä jaksoissa päästiin vertailemaan niin teräaseiden tehoa kuin niiden tekemiseen kuluvaa aikaa.

Tietenkin pitää muistaa, että kivikauden ihmisille nämä toimet olivat osa lapsesta asti koettua arkea ja varmasti helpompia kuin modernille ensikertalaiselle. Mutta ei se muuta tosiasiaa, että keramiikkaan tarvittavan saven kaivamiseen oli kädet ja tikku eikä kevyttä teräslapiota. Jos kirveen halusi varttaa köydellä, piti olla kuitua ja osaaminen sen käsittelyyn. Kauttaaltaan ajatuksen "ja sitten niillä oli" loppuun piti lisätä "paitsi ei ollut, elleivät tehneet".

Mistä päästään tärkeimpään opetukseen. (Eihän tämä uutta ollut, mutta kolahti erityisesti.) Yhden ihmisen osaamisella ja tekemisellä kivikauden maailmassa ei päässyt juuri mihinkään. Samoin olemme nykyään muiden varassa, mutta he ovat vain paljolti näkymättömissä.