Kansanedustajien esiintymiskoulutuksesta

Kesän kohuihin kuului Katri Kulmunin ero hallituksesta viestintäkoulutuksen väärän maksajan takia. Samassa yhteydessä kommentoitiin myös sitä, kuinka tarpeellista tai sopivaa on poliitikkojen esiintymiskouluttautuminen.

Aihe tuli myöhemmin kesällä minua vastaan Project Gutenbergiin tallennetussa Jalmari Finnen näytelmässä Eduskuntalaisten koulu. Tämä "1-näytöksinen pila" ei varmaankaan ole pyrkinyt realismiin, mutta lienee jossain suhteessa todellisuuteen vuonna 1910. Ensimmäisessä kohtauksessa sivutoimisesti kouluttanut näyttelijä ja vaimonsa sanailevat:

Anna. Elä sanokaan muuta. Kuinkahan kauvan sinä voit jatkaa näitä lausuntakursseja eduskunnan jäsenille, ennenkuin niistäkin tehdään puoluekysymys.

Veikkanen. Sen suhteen olen aivan rauhallinen. Ilman näitä ei tulla toimeen. Koko eduskunta tarvitsee lausunnon opetusta.

Anna. Mutta kun teitä opettajia on niin monta. Tiedätkö, paljoko Gråbergillä on oppilaita?

Veikkanen. Hyvin vähän, kuulin minä.

Anna. Onhan hän niin kuuluisa näyttelijä. Sepä kummaa, ettei hän ole saanut sen enempää suosiota.

Veikkanen. Hän on traagillinen näyttelijä. Traagillinen näyttelijä! Mutta minä olen koomillinen, minä, ja koomillinen näyttelijä vain kelpaa eduskuntalaisten opettajaksi.

Velikulta ehdotti ylläolevassa kansikuvassaan 14/1907 yhtäaikaista puhetta eduskunnan työskentelyn tehostamiseksi. Tätä ei otettu käytäntöön, mutta Veikkanen piti poikkeuksellisesti yhteisharjoituksen, johon osallistui useita kansanedustajia eri puolueista. Esimerkki annetusta ohjauksesta:

Wahlbom. Kaiken valtiollisen toiminnan pohjana täytyy olla laki.

Veikkanen. Laki-sanalla käsi ylös ja kaksi sormea pystyyn. Näin.

Wahlbom. On laki! — Onko näin hyvä?

Veikkanen. Liike varmemmin! On laki! Sanalla laki sormet äkkiä ylös.

Wahlbom. Kaiken valtiollisen toiminnan pohjana täytyy olla laki. [...]

 

Veikkanen (lehtori Hirvenrinnalle). Hymyilkää ivallisesti. Paremmin, vielä paremmin. Ja päästäkää pieni ääni, kuten: äh! Se tekee hyvän vaikutuksen. (Wahlbomille). Ja kun te huomaatte sellaista, niin kohottakaa olkapäitänne. Se sellainen antaa eloa eduskunnan istunnolle. Tulkaa nyt lavalta pois ja hymyilkää voitonvarmana. Nyökätkää omille puoluelaisillenne. 

Koulutettaviin kuului myös naiskansanedustajia, jotka saapuvat kolmannessa kohtauksessa. Ilmeisesti maalaisliittoa edustaneen pohjalaisemännän yhteydet Kulmuniin jätetään lukijoiden mietittäväksi.

Wahlbom. Ottaako emäntäkin lausuntotunteja?

Emäntä. Niin se olis meininki. Voi, voi, kuinka minua pelottaa.

Veikkanen. Se puhuminenko tänä iltana. Emännän olisi tullut aloittaa ennen lausuntokurssi, niin ei olisi peloittanut.

Emäntä. Kukas sitä kaikki hoksaa ja ymmärtää. Kyllä minä siällä meirän puolella osasin puhua, mutta kun täällä on niin paljon kuulijoita, niin joutuu ihan hassuksi, jos pitäis puhua. Ja kun minua sitten virskuttaa aina kun minä pelkään.

Veikkanen. Mitä emäntä tekee?

Emäntä. Virskun, nauran aina kun minä pelkään. Ja tänään täytyy minun mennä sinne lavan päälle. Kyllä minä siältä paikaltani vielä tohrin puhua, mutta siältä lavalta, voi, herra jestas. Mitääs se meirän Eemelikin siellä kotona sanos, jos minä en puhu hyvin. Kyllä teirän, herra Veikkanen, nyt pitää fyörätä minua.

Näytelmä on helppo kuvitella seurantalon lavalle ja sanomalehtimainintojen perusteella vaikuttaa tulleen laajalti esitetyksi. Aikalaisilta jääneiden todistusten mukaan näytelmä oli "sattuva ja onnistunut pila" (Kaleva 21.11.1910), joka sai ainakin Jämsässä, Korpilahdella ja Mikkelissä yleisön "hyvälle tuulelle" (Suomalainen 7.6.1911, Mikkelin sanomat 20.7.1911)