Juuassa 1806-07

Alla on Lönnrotin Kanteleessa (1829-31) julkaistu runo, jonka Sorveus on paikka Juuassa. Alaviitteissä selitetään suiniherra syyniherraksi ja "Sonnit" nimien Nilsson ja Axelsson yhdistelmäksi. Jälkimmäisestä päätellen Lönnrot on myös kuullut muutakin runossa kerrotusta ja Olli Koistinen kertookin artikkelissaan E. Lönnrotin matkat Ylä-Karjalassa (Suomi 3/1927), että Lönnrot sai Juuan kappelikirkolla kuulla runon helluntaina 25.5.1806 tapahtuneesta Sorveus y.m. järvien peloittavasta murtautumisesta Juuan kirkon ohitse Pieliseen. Suorasanaisen kuvauksen tapahtuneesta voi ruotsiksi lukea Kuopio Tidningistä 2.10.1851.

Sorveuksen somat sanomat,
Umpijärven uuet postit
Nyt on tullunna tutuksi,
Meiän maassa mainituksi;
Kuin on juossut Jortanimme,
Kaonna kalavetemme.
Tänä suurra sunnuntaina,
Juuri juhlahelluntaina,
Kansa kaikki kaivahtaapi
Kirkon luona kiiruhusti.
Sillon sillat siirrettihin,
Laituritkin laskettihin;
Kokonansa Kortilasta,
Kohta kartanon perästä
Myötä virtahan meneepi,
Joen suuhun joutusasti,
Pikasesti Pieliselle,
Veen kanssa kauheasti
Samasta sausta tuosta
Saatu surkiat sanomat
Hätähuuto huikeampi

Kovin huuti Matti Hulkko,
Pekko paipahti paremmin,
Kovemmasti Kortilainen:
"Nyt taisi taloni mennä,
Kaatuu maahan kartanoni;
Viepi viimeiset eloni,
Aitoista vesiajolle"
Ääni kaiku kalliolta,
Saaresta tämä sanoma:
"Tuohon suolamme sulavat,
Rakahemme raukiavat "
Lukkari lujasti huuti
Levoskassa lemmon lailla:
Tuohon valkkini vajoopi
Jalat liettyvat likahan"

Kirkkoherra kiiuruhusti
Myötä virtoa meneepi,
Venehellä vettä myöten,
Levoskahan lennättääpi.
Lukkari sano samassa,
Ruotin kielen kertoaapi:
"En minä apua saanut
Tähän työhön tuttavilta"
Kirkkoherra kielellänsä
Sanoopi samassa hällen:
"Kenen hepo hettehessä,
Sen käsi oma alinna"
Samasta sanasta tuosta
Otti Lukkari opiksi;
Verkaviittansa vetäsi,
Päällänsä pojes puotti;
Kohta tarttu tammahansa,
Aasinsa ylös avitti.
Sitte Lukkari sanoopi.
"Äläs hästi tuosta huoli,
Älä valkkini valita,
Kyllä mä sun kuivalle kuletan,
Saatan pappilan pihalle,
Siellä saanen suuhun sulle,
Paloviinalla virotan,
Sulailen suurusveellä."

Sitte Lukkari sanoopi:
"Voipa juutasten tekoja,
Pirujen pahoja töitä !
Minä miessä ensimäissä
Annan kuulla kihlakunnan ,
Esivallalle valitan,
Että saaha ruunun sakon,
Ehtiä eloista makson,
Hinnan heinistä hetikin;
Pelloista paras panema,
Vielä niityistä nimetä
Ja kanssa kalasuluista,
Aiaksista aikasumma."

Mies oli kainu Karjalainen,
Matti muita muitterampi,
Jo kohta sanan sanoopi.
"Minä mies lähen kylähän,
Kulekselen Kuopiohon,
Esivallalle valitan
Tätä suurta surkeutta,
Kuin on meillä kuulununna,
Näkynynnä näillä mailla."

Jopa kohta Joulukuussa
Saatihin sanoma kuulta,
Ett' on saatu suiniherra,
Lantmittari lavea,
Joensuusta jouhiparta,
Joll' oli harva hammas suussa,
Puhe kanssa puuttuvainen.

Keskellä kesäsyäntä
Alko herra helponlainen
Toimitusta toimitella;
Vaan ei vielä varsin virkku
Ollut meille oiva herra,
Ennen kuin se ennättääpi
Saaha pienet saatavansa,
Käsiantimet avarat.
Niin on herra Niilessoni
Tullut miehille tutuksi
Asioita aprikoimaan,
Mitä varsin vastatahan.
Suiniherra hempeästi
Sanoopi samassa heillen,
Ano antimet parahat,
Tervatynnyrit tyköönsä
Akselista alko suini,
Luutenantista lopetti,
Siitä hiekalle hivuvat,
Lammin pohjalle latovat.
Totta nyt tohina käypi,
Kosken rannalla kohina.
Somasesti Sonnit juoksi,
Ajelivat ajutantit,
Katonutta kaipasivat.
"Niin on mennyt niittunurmi,
Kuin on meille kuulununna,
Kaukoa kajahtanunna."

Suuttu suuret suiniherrat,
Kiisti kirkon palveliat;
Hauankaivaja havahti
Korvallensa koskeneeksi;
Lakki lenti liettehelle,
Hippa hiekalle putosi,
Koska Lukkari lujasti
Kopahutti korvan päälle.
Suiniherrat suutuksissa
Sanoopi samassa heille:
"Heretkäänne helpommaksi
Tuosta kiistasta kivasta!"
Sitte Lukkari sanoopi:
"Pahnan pohja on pappilassa,
Puolipäivä lukkarissa,
Sinne siivolla menemme
Ja kulemme kunnialla."