Kun amerikkalainen sankari ohitti Suomen

C. W. Pealen maalaus
Wikimedia

Ulkomaalaiset vierailijat eivät väitöskirjaani varten läpikäymissä 1700-luvun sanomalehdissä usein esiinny, elleivät ole kuningashuoneen lähisukulaisia. Yksi poikkeus oli John Paul Jones, jota Helsingborgista 21.4.1788 lähetetyssä sanomassa kuvattiin amerikkalaiseksi merisankariksi. Wikipedian mukaan mies oli laivaston komentaja, joka oli vapaussodan aikana saanut kansainvälistä mainetta, joten ehkä osalle Inrikes Tidningarin lukijoista nimellään oli merkitystä. Jotkut saattoivat muistaa Stockholmspostenissa Lontoosta välitetyn kuvauksen, jossa Jonesin tammikuinen vierailu pörssissä oli aiheuttanut kaaoksen, kun niin moni halusi hänet nähdä. 

Nyt saivat lehdestä lukea, että Jones oli 20.4.1788 saapunut Helsingborgiin Tanskasta ja oli matkalla Venäjälle, jossa hänen oli tarkoitus ottaa komentoonsa laivasto Mustallamerellä. Ottaen huomioon, että Ruotsin sota Venäjän kanssa oli ilmassa tai vähintäänkin mahdollisuus, tuntuu erikoiselta, että suoran purjehduksen sijaan Jonesin oli tarkoitus jatkaa matkaa maitse Tukholmaan ja sieltä postitietä Turun kautta Venäjälle. Ehkä Suomenlahti oli vielä jäässä tai mahdollisuus oli otettava huomioon?

Tukholmassa Jones oli pari päivää, mutta tekstihaun perusteella tästä kertoi vain 28.4.1788 Dagligt Allehandan ilmoitus, jossa miehen lähdettyä kaupattiin kvarttokokoisia kuparipiirrosmuotokuviaan. Kyseessä on saattanut olla oheinen Lundin yliopiston kirjaston kokoelmiin kuuluva kuva.  

Tukholmaan asti matkasuunnitelma siis toteutui, mutta sitten siihen tuli ruotsalaiset yllättänyt mutka. Tämä paljastui Inrikes Tidningarin lukijoille, kun Grisslehamnista 14.5.1788 kerrottin edellisenä päivänä postinkuljettajilta saatu viesti. Tämän mukaan kahden ja puolen päivän merimatkan jälkeen postitalonpojat olivat saapuneet Jonesin kanssa Tallinnaan, jossa Jones oli järjestänyt heille ruokasäkin, luotsin ja venäläisen passin. Vietettyään kaupungissa kaksi päivää he olivat kenttäkamreeri Eskolinin kanssa purjehtineet Helsinkiin.

Siis mi-tä oli tapahtunut? Tätä kysyivät aikalaisetkin ja Inrikes tidningarissa julkaistiin 5.6.1788 epätavallisen yksityiskohtainen selonteko, jonka oli kirjoittanut (Turussakin vaikuttanut) Ludvig Johan Escholin.

Kun sopivaa tuulta oli odoteltu viikko, päästiin 28.4.1788 matkaan kohti Suomea. Jonesin ja Escolinin lisäksi lähtijöinä kello kolme aamuyöllä oli 14 postiruodun miestä ja kolme renkiä, jotka olivat jakaantuneet kahteen alukseen. Näistä pienemmässä oli mukana kaksi kelkkaa ja puutavaraa jäiden varalta. Näitä kohdattiinkin ja väisteltiin, niin, että päädyttiin Utöhön, josta Escholinin mukaan yhteisymmärryksessä päätettiin jatkaa Liivinmaan rannikolle. Mutta Oscar Nikula kertoo artikkelissaan (*), että talonpojat eivät avomerelle halunneet lähteä ja Jones pakotti heidät pistoolein uhkaamalla. 

Niin tai näin, Tallinnasta Jones jatkoi pian maitse Pietariin ja suomalaiset eivät nähneet häntä ollenkaan. Mutta Helsingissä saatiin kuulla tapahtuneesta ensimmäisenä ja versioita oli varmaan silloinkin yhtä monia kuin kertojia.

(*) Nikula, Oscar: Ludvig Johan Escholin. En gustaviansk äventyrare till sjöss, Historiska och litteraturhistoriska studier 31-32, s. 247-264, Svenska litteratursällskapet i Finland 1956. 

Artikkelissa on lähdeluettelo eikä viitteitä, joten en tiedä mistä pistoolit löytyvät. Ruotsalaisia lehtiä Nikula ei ole käyttänyt ja arvelee tekstissään, ettei Escholin tiennyt Jonesin olleen matkalla venäläisen laivaston komentajaksi. Helsingborgista lähetetty sanoma kuitenkin viittaa siihen, että tämä oli melko yleistä tietoa.