Taneli Äkäpään isä on "Taneli Taavetinpoika Äkäpää, Pyhäjärveltä". Hän on pikkupoika tullessaan Pietariin. Oppipojasta kisälliksi edeten hänestä tulee kirjansitoja, joka toimii Pietarissa. Vaimonsa "Maria Wilmelmina Andreaksen tytär Kitunen" on mestarinaan olleen tytärpuoli.
 |
| I. K. Inhan valokuva Jaakkimasta Museovirasto CC BY 4.0 |
Ehkä jatkokertomuksessa on todella elämänkerrallista minämuodossa kirjoitettu alkupuoli ja vanhempien taustaa kuvaavan tarinan voi unohtaa. Ottaen huomioon, että Jaakkimassa syntyivät Thomasin pikkusisarukset Peter 9.6.1822 ja Walborg 16.5.1825, jotka molemmat kuolivat muutaman kuukauden ikäisinä, ainakin alun universaali kohtaus perustunee Thomas Frimanin muistoihin.
Kerran aamulla ämmäni [äidin äiti] nostaessaan minua kätkyestäni, sen sijaan että panna minua äitini viereen, kuin tavallisesti teki äitin vuoteella viruessa, sanoi: "Tano, sinulle Jumala taivaasta lahjoitti pienen veikon".
Mutta kun minä en päässytkään äitini viereen, jossa aina niin mielelläni oleskelin, niin siitäpäs vasta suutuin.
"Ämmä, ota pois vaava!" kiljasin minä.
Mistä lienen suuhuni saanut sanan vaava, sitä suinkaan en muista. Mutta sen vaan muistan, että olin aika äissäni vasta tulleelle veikolle.
"Hiljaa, hiljaa", sanoi hätäisesti ämmäni, — "nyt sinä Tanoseni et ollenkaan ole viisas. Mutta minä vaan huusin: "ota pois vaava, ota pois vaava".
Mene tiedä mimmoisen rymäkän olisin nostanutkin, ellei äitini hymyhuulin, kyynelhera kalpeilla kasvoilla, mutta semmoisella hellällä katsannolla, joka nytkin kuvitteleikse silmissäni, olisi heikolla äänellä sanonut: "äiti, anna tänne lapsi!" Ja samassa minä pääsinkin seinän puolelta äitini viereen ja kaappasin häntä kaulasta kiinni ja suutelin hänen kalvakkaita poskia, jotka muulloin hänen terveenä ollessaan olivat minusta ruusun punaiset.
"Hiljaa, hiljaa ; ole nyt viisas!" sanoi varovasti ämmä, avaten äitini vieressä olevata vaate myttyä ja minä kurkistin tuota pientä taivaasta tullutta veikkoani katsomaan, mutta en nähnyt kuitenkaan muuta kuin pikkuisen tuikin punaista ihoa.
"Veikko makaa ja äiti tahtoo myös maata : ole nyt viisas ja tule pois!" sanoi ämmä minulle ojentaen kätensä nostamaan minua pois vuoteelta ja nyt minä en vastarintaa tehnyttään.
"Kas nyt olet viisas", päätti ämmäni ja sana "viisas" niin eriskummaisesti soi minun korvissani, etten malttanut olla kysymättä ämmältä: "mikä se on viisas?"
Ämmäni meni hämille ja ikäänkuin epäellen saneli: "se on, se on olla hyvä ja kuuliainen lapsi". Mutta äitini silmät menivät umpeen, vaan huuliltansa ei kadonnut hymy. [...]
Pian minä miellyin pikkuveikkooni, jota en mistään hinnasta olisi antanut pois. Vaan pikku Petu eli ainoastaan muutaman ajan ja kerran nukkui niin, ettei havahtunutkaan. Kun näin kaikki itkevän niin minäkin säännyin itkuun ja niin etten tahtonut heretä. Tuotiin pienoinen kaunis kirstu, Petu pantiin siihen ja vietiin pois, Petu meni sinne mistä tulikin, se on hän meni taivaasen; niin minä arvelin ja siitä olen vakuutettu, etten arveluissani erehtynyt.(*) 12.01.1874 Pietarin Lehti no 2, 19.01.1874 Pietarin Lehti no 3, 26.01.1874 Pietarin Lehti no 4, 02.02.1874 Pietarin Lehti no 5 , 09.02.1874 Pietarin Lehti no 6, 16.02.1874 Pietarin Lehti no 7, 23.02.1874 Pietarin Lehti no 8, 02.03.1874 Pietarin Lehti no 9, 09.03.1874 Pietarin Lehti no 10, 16.03.1874 Pietarin Lehti no 11, 23.03.1874 Pietarin Lehti no 12, 30.03.1874 Pietarin Lehti no 13, 06.04.1874 Pietarin Lehti no 14, 13.04.1874 Pietarin Lehti no 15
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti