Karmalan tytöstä

Lönnrotin Kanteleessa (1829-31) julkaistu runo entisajan tiedonvälityksestä

Hyv' on tyttö Hyppösessä,

Kaunis Karmalan kylässä.
Ei suate Suomen miestä, 

Ei taho talonpojasta; 

Tahtoo maata manttelissa, 

Verkaviitassa virua, Alla kurtikan asua.

Sahviskon soria poika,
Kapitaini miesi kaunis,
Tuo on illalla tuleepi,
Asteleepi yön alussa .
Pian luihahti luhille,
Lähettise läävän päälle.

Setän Eva päälle kahto, 

Kuunteli kujan sisässä.
Tuollen riuna ripsattihin; 

Ei riuna mitään maksa.
Tuollen kaksi kapsattihin;

Ei kaksi mitään maksa.

Rupilainen rupsattihin,
Jot' ei sais sanaa kylälle,
Kirkkokunnan kuuluville,
Heimokunnan tietyville.
Jo jotain Rupila makso;
Ei saanut sanaa kylälle,
Kirkkokunnan kuuluville,
Heimokunnan tietyville.

Enon Inka päälle kahto, 

Kuunteli kujan perässä.
Tuo saatto sanan kylälle, 

Kirkkokunnan kuuluville, 

Heimokunnan tietyville, 

Veikkosaisen viisas Jaako 

Teki virren viisahasti, 

Sanat laululle latosi.

Kuva: Albert Edelfeltin työ esitettynä lehdessä La Presse 16.5.1882