Torpan läheisyydessä oli Sarvijoen kartano. Nuoresta ijästään huolimatta oli tämän herrasperheen tytär tullut tunnetuksi erikoisesta ystävällisyydestään ja avuliaisuudestaan kotikylänsä yhteisen kansan keskuudessa. Poikkeuksena yleensä säätyläisnaisista hän ohikulkeissaan usein avasi monen köyhimmänkin kodin oven ja monet ystävälliset puhelut, opettavaiset neuvot jätti hän käynnistään tupasen asukkaille.
Eräänä päivänä astui hän myös edellämainitun torpan tupaan. Ei se tapahtunut ensi kertaa, sielläkin oli hän ennestään tuttu.
— Hyvää päivää, emäntä! Kuulin että teidän pieni poikanne sairastaa.
— Niin on, röökinä kulta, eikä taida enää olla hänestä mitään toiveita.
— Ehkä sallitte minun ruveta häntä hoitamaan, jos voisin jotain apua tuottaa hänelle ja teille. — Hanna röökinä voi koittaa minkä viisaaksi näkee. Kiitos vain avustuksestanne.
Nyt ryhtyi kartanon tytär emännöimään torpan tuvassa. Ensi työkseen toimitti hän vettä altaaseen ja nosti sinne kuolevaksi odotetun pienokaisen. Kauhulla katseli äiti hänen toimenpiteitään. Nythän se lapsi kumminkin kuolee, kun kylmään veteen pannaan — ajatteli hän. — Mutta onhan Hanna-röökinä kuitenkin oppineempi, ja kuolisihan poika muutenkin, lohdutteli hän itseään.
Niin sai kartanon tytär taitonsa mukaan hoitaa lasta. Viikkomäärin kävi hän joka päivä torpassa, suurella huolella suoritti kaikki sairaan hoitoon tarvittavat hommat. Ja vanhempien suureksi ihmeeksi alkoi pikku pojassa näyttäytyä elon merkkejä. Paraneminen edistyi niin pitkälle, että kartanon tytär uskoi jo loppuhoidon kiitolliselle äidille.
Hannan elämän uudesta vaiheesta kertoi Päivälehti 14.6.1893
Kasvatuslaitos tyttöjä varten Vihdissä. Neiti Hanna Hernberg, joka sitten tammikuun on oleskellut Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa tutkiakseen vankilalaitoksia, on nyt palannut kotimaahan ja ruvennut johtajattareksi kasvatuslaitokseen alaikäisiä tyttöjä varten Vihdissä.Eli toisin sanoin
Perehtyäkseen tyttöjen kasvatuslaitoksiin, niiden sisäiseen elämään ja johtaviin periaatteisiin oli hän paljon matkustellut ulkomailla ja ottanut varteen mitä parasta siellä oli nähnyt. Käytännöllinen työ, kuten taloustoimet, pienen meijerin hoito, puutarhatyö, kevyemmät maataloustoimet jaulkotyöt kuuluivat ensi sijassa hänen kasvatusohjelmaansa, nimikään lasten itsehallinto ja omasta käytöksestään vastaaminen. — Itse hän oli valinnut Vuorelan paikan ja itse ollut jokaista sen laajennusta johtamassa ja valvomassa. Laitos on valtion, aineellisia huolia siitä ei ollut, mutta sen ahkerammin hän silloin keskitti kaikki voimansa laitoksen kehityksen edistämiseen ja sen hengen luomiseen.
Hernberg oli myös perustamassa sisarensa kanssa Seimelän lastenkotia, perustamassa Länsi-Uudenmaan kansanopistoa, mukana Nummelan koulun ensimmäisessä johtokunnassa. Yksityisyrityksenä hän perusti Päivölän virkistyskodin, joka aloitti toimintansa kesällä 1904. Hernbergin huvilassa Solmilassa toimi talouskoulu, jonka oppilaat harjoittelivat Päivolässä.
Hanna Hernberg kuoli Helsingissä Diakonissalaitoksella 20.9.1915.
Lähteet:
Loppi, RK 1859-65 s. 111; 1866-74 s. 126; 1875-85 157, 555; 1886-95 s. 180, 192
Kotivuoren ylioppilasmatrikkeli: Robert Nikolai Hernberg
Perukirja Hernberg Robert Nikolaj senatstranslator 8719
Perukirja Hernberg Amanda enkefru 9520
Vilma R.: Neiti Hanna Hernbergin muistolle. Uusimaa 1.10.1915
M. F.: Hanna Hernberg. Naisten ääni 29/1915
Sajas: Hanna Hernbergin muistoksi. Naisten ääni 31/1915
L. S:s: Hanna Hernberg ja Vuorelan Kasvatuslaitos. Koti 11-12/1915
Varpu-Leena Malmgren: Hanna Hernberg (1859-1915): Vuorelan koulukodin perustaja, todellinen tahtonainen (pdf)
Vuorelan koulukoti. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt
Vuorelan koulukoti. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti