Anekauppaa Suomessa vuonna 1490

Sunnuntailukemisenani oli jatko-opiskeluun liittyvä Andrew Pettegreen kirja The Invention of News. How the World Came to Know About Itself (2014), jossa en totisesti kuvitellut näkevääni sanaakaan Suomesta. Mutta välillä voi yllättyä iloisesti ja samalla havaita jälleen yhden aukon tiedoissaan Suomen keskiajasta.

Sivun 62 paikkeilla Pettegree käsittelee aneita kirjapainotuotteina ja toteaa ohimennen, että ensimmäinen ruotsiksi painettu kirja on selostus Turkkiin suunnitellun ristiretken rahoittamiseksi myytävistä aneista. Mahdollisesti Pettegree käytti sanaa 'book' teknisemmässä mielessä, sillä kyseessä on arkkipainate. Lähteenään olleessa Janus Møller Jensenin kirjassa Denmark and the Crusades: 1400 - 1650 (2007) käytetään sanaa 'item'. Onnekkaasti Google Books suostui minulle tuon kohdan lisäksi näyttämään Jensenin lähteet.

Näistä Isak Collijnin Ettbladstryck från femtonde Århundradet oli täysin uusi tuttavuus, joka onneksi oli digitoitu Saksassa. Osassa 1:2 on 1400-luvun arkkipainatteiden kuvat ja oheinen kuva siis siitä. Paksummassa osassa 1:1 Collijn selostaa tämän painatteen (Articuli Abbrevati) kontekstia. Jossa päästään Suomeenkin.

Sitä ennen todetaan, että (nimellisesti) Turkin ristiretkeä varten aneita oli tultu Ruotsiin kauppaamaan ekaa kertaa 1461-1464 ja tältä ajalta on tallella käsikirjoitettuja aneita. Vuosina 1484-85 kaupan oli jo aneiden kirjapainotuotantoa, josta säilyneestä kappaleesta Collijn oli kirjoittanut artikkelin toisaalle. Ane oli kooltaan 12,4 cm x 21,4 cm ja siihen oli painettu 30 riviä tekstiä jättäen tilaa ostajan nimelle, ostopaikalle ja -ajalle. Painettuja aneita on säilynyt myös vuosilta 1489-90, jolloin niitä kauppasivat Pohjolassa Raymond Peraudin apulaiset. Näiden päämies Antonius Masth käynnisti kaupan Tukholman suurkirkossa 28.10.1489. Tukholmassa lopetettiin uudenvuodenpäivänä, mutta kauppa jatkui pitkin valtakuntaa loppuvuoden. Suomeen eli Turun hiippakuntaan lähetettiin mies nimeltä Michael Poyadi.  

Kiitos miesten puutteellisten tilitysten, anekauppaa selviteltiin jälkikäteen. Näin tiedetään, että kauppiaiden mukana oli ollut 20000 anekirjeitä, joista yksi Collijnin mukaan on varmasti yllä olevassa kuvassa. Michael Poyaudi vei Suomeen 6000, mutta sai kaupaksi vain 2000, sillä toi takaisin 4000.  (Collijnin tulkinta, joka poikkeaa HSH:sta alla.)

Handlingar rörande Skandinaviens historia 18, s. 197

Handlingar rörande Skandinaviens historia 18, s. 200

Tai "vain" on tässä yhteydessä kyllä väärä sana. Aika monta vuotta on vierähtänyt ennen kuin tämä bestseller on Suomessa ohitettu. Kotikirjastossani ei ole valitettavasti viime vuosikymmenen tutkimuskirjallisuutta keskiajan kirjallisesta kulttuurista, että voisin tarkistaa, mitä aiheesta siellä on saatu irti. 

Tukholmassa kaupankäynti aloitettiin juhlavalla kulkueella ja varmasti Turussakin on jotain vastaavaa ollut potentiaalisten ostajien huomiota herättämässä. Ja Michael Poyadi lienee saanut mukaansa pari kappaletta ruotsinkielisestä mainosmateriaalista, joka sopi kirkon oveen kiinnitettäväksi. Että tällaista Maunu Särkilahden piispaksitulon aikaan.