Kirkonkirjoja Nordlund ei ilmeisesti tarkistanut ja sijoittaa tapahtuman talveen 1809, mutta kirkonkirjat ja sodan kulku sanovat toista. Olennaista näet oli, että iso joukko venäläistä ratsuväkeä siirtyi Turusta Pohjanmaalle ja ohitti näin Euran ennen Kokemäenjoen ylitystä. Isovaheen rustholli "oli tien varrella melkein puoli matkalla Kautuan rautatehtaan ja Vaanisten kartanon välillä".
Maaseuduilla oli ja on vieläkin tapana että häävieraat kokoontuvat puolipäivän aikana, jolloin ensin vihkiminen tapahtuu ja sitten juhlapäivälliset syödään. Tanssi alkaa hyvän aikaan iltapuolella. Ainoastaan ylkämies, joka oli maafiskali H., asuva Köyliön pitäjässä, oli hyväksi onneksi saapunut hääpaikalle edellisenä päivänä.
Noin kello 8 aikana aamulla saapui ensimmäinen kasakkaosasto paikalle. Siinä oli vaan 9 miestä upseeri johtajana. Kasakkajoukko ajoi pihaan ja otettiin suurimmalla nöyryydellä vastaan.
Isäntäväki ja maafiskali kutsuivat upseerin sisälle koristettuun saliin, ja täällä asetettiin hänen eteensä suurukseksi mitä talossa parhainta löytyi, muitten muassa emännän verratonta destillatum'ia ja kotopantua suomen olutta, joka oli voittanut suuren maineen ulkopuolella Suomen rajojakin. Semmoista suurusta upseeri varmaan ei ollut saanut maistaa moneen aikaan. Suuruksen päätettyä ei ollutkaan paljon destilatum'ia jälillä tuopin pullossa.
Upseeri koetti parastaan saada kanssapuhetta toimeen rauhoittaakseen pelästynyttä isäntäväkeä. Hänellä oli, niinkuin venäläisillä yleensä, tavatoin kyky esittää mielipiteensä, vaikka maan kieli oli hänelle tuntematoin.
Sillä aikaa kestittiin kasakat ylenpaltisesti renkituvassa ja hevoset saivat kauroja täydet vakalliset. Mutta sodan aikana ei sovi pitää pitkää suurusväliä. Kasakkain oli kiiruusti lähteminen ja upseeri käski maafiskalin, joka kantoi virkapukua, seurata häntä matkalle. Maafiskalin läsnäolo oli näet upseerille aivan tarpeellinen vihollisten maassa poistamaan kaikkia vastuksia ja olemaan välittäjänä sotaväen ja asujanten kesken.
Mikäs nyt oli tekeminen? Muuta keinoa ei ollut kuin vaan rukouskirjaan ryhtyä.
Upseeri oli kaikeksi onneksi hyvän suuruksen purtua aivan hellätunteinen. Oli kenties itsekin jättänyt onnellisen kodon tai lemmityn morsiamen Volgan rannoille sotaan lähtiessään. Kun hän nyt sai kuulla, että häät olivat pidettävät samana päivänä, käski hän morsiamen astua esiin nähdäksensä oliko asiassa perää.
Morsian astui sisään vaaleana vapisevana; upseeri tervehti häntä ystävällisesti ja sai ylkämiehen ja morsiamen vihdoin ymmärtämään, että heidän tuli hänen edessään suudella toisiaan, jott'ei hänen olisi syytä epäillä asian todenperäisyyttä.
Suutelotemppu tehtiinkin säännöllisesti ja upseeri, joka näytti oikein liikutetulta, peräytti käskynsä maafiskalille.
Upseeri sanoi nyt ystävälliset jäähyväiset isäntäväelle, yljälle ja morsiamele, otti hyvän piiskaryypyn ja teki vielä lähteissänsä semmoisen asetuksen, jota paitsi sinä päivänä todennäköisesti häitä ei olisi pidetty.
Pienestä joukostaan asetti hän, näet, kaksi kasakkaa koko päiväksi talon portille estämään kaikkia muita pihaan pääsemästä, kuin juhlapukuihin vaatetettuja häävieraita.
Tuskin oli upseeri joukkoineen päässyt matkalle, kun toinen osasto sisältävä 30 kasakkaa, pysähtyi portille, mutta kohta taas ratsasti eteenpäin sisään poikkeamatta. Yhtä suuria osastoja kuljeskeli sitten sivutse joka tunti aina iltaan asti vähintäkään häiriötä tekemättä talolle tai sen asujamile.
Edellisistä seikoista nähden sopii siis otaksua, että upseeri, joka oli asettanut vartiat portille, mahtoi ollut koko kasakkajoukon ylipäällikkö. Muuten hänen käskyjänsä ei olisi niin tarkasti seurattu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti