Kehtolaulu, loitsuja ja luita

Viimeisen viikon kissanristiäisistä ei ole syntynyt blogitekstejä, mutta joko muistiinpanojen kasasta kertyisi...

1) Perjantaina lähdin Tarvaspäähän Kalevalaseuran kekrinpäivän seminaariin, mutta ahdas tila ärsytti niin, että kuuntelin vain Lotte Tarkan esityksen. Sen aihe oli Kalevan maailman synty, mutta minulle olennaista oli maininta, että synnytysloitsuissa puhutaan matkalaisista ja porteista. Eli käsitykseni siitä, että Tuu-tuu tupakkarulla kuvaa raskautta ja synnytystä sai vahvistusta. Ja joidenkin mielestä se on sopimaton tupakan mainitsemisen takia!

Mutta kun itsestäänselvemmältä tuntui, alkoi myös epäilyttää. Joten turvauduin parviälyyn.

Ja jään epävarmuuteen. Tosin ainakin yksi veti saman johtopäätöksen, josta hypoteesini joskus syntyi.

Olenkin aina ihmetellyt, mitä se karhuntalja tekee portin päällä. 😂

— Ag (@venefica32) November 6, 2019

2) Loitsuilla jatkettiin tiistaina kun Stephen Mitchell sai Jarl Gallen -palkinnon. Palkinnonsaajan esitelmästä jäi mieleen mainintansa, että kristittynä hänen oli vaikea hahmottaa rukouksenomaisia tekstejä taioiksi. Kati Kallio kertoi omassa esityksessään hankkeesta, jossa kerätään yhdeksi kokonaisuudeksi 1600-luvun tuomiokirjoista löydetyt suomenkieliset taiat. Näistä on jo myöhempiin tallenteihin verrattuna huomattu, että oikeudessa esiintyneet ovat ilmeisen tarkoituksellisesti jättäneet vanhat myyttiset hahmot mainitsematta, mutta eivät ole ymmärtäneet vähentää katolisen ajan ilmaisuja.

3) Eilen kävelin Lauttasaaren kartanoon kuuntelemaan tuoretta luututkimusta. Heli Etu-Sihvola kertoi Euran Luistarin hampaista ja luista tehdyistä isotooppianalyyseistä. Tytti Juhola kertoi hammaskiven säilyttämistä mikroskooppisista jäänteistä, jotka kertovat ruuan lisäksi suuhun käsityötä tehdessä tai höyhentyynyllä nukkuessa päätyneestä aineksesta. Hän oli tutkinut Luistarista 32 hammaskivinäytettä.

Kristiina Mannermaa on mukana Äänisen Peurasaaren mesoliittisen kalmiston uudessa analyysissä. Kun luuesineitä oli analysoitu massaspektrometrillä, osa oli paljastunut ihmisluista tehdyiksi! Ja tuoreet ajoitukset supistivat kalmiston käyttöajan vain 100-200 vuoteen. DNA tuloksista saimme epävirallista etukäteistietoa, joka asetti kalmiston hyvin erikoiseen valoon... Eli mikähän siinä on sopivaa yleistettäväksi saman ajan Suomen kiviaikaan?

Lopuksi Visa Immonen esitti hienosti tarinan turkulaisesta pääkallosta, joka oli päätynyt Turun tuomiokirkon restaurointitöistä yksityisomistukseen. Immonen piti kiinnostavimpana juuri tarinallista puolta, mutta etiikka herätti vilkasta keskustelua ja anekdootteja jaettiin. Vielä 1950-luvulla saattoi Turussa saada omakseen pääkallon pyytämällä sellaisen kuopassaan ahertavalta arkeologilta!