maanantai 5. elokuuta 2019

Paikallisajoista luopumisen aika

Mia Korpiola kirjoitti kesällä Matthias Calonius -seuran blogiin oikeudellisesta ajasta ja lopetti
Miten oli meillä Suomessa? Rautatieajaksi valittu Helsingin paikallisaika luultavasti spontaanisti harmonisoi ajan laskemista maassamme, joskin tuomioistuimissa paikallinen aika lienee ollut ratkaiseva.
Kuullostaa siltä, että tietoa ei ole ollut helppo löytää. Wikipedian sivulla Suomen aika väitetään, että
Vuonna 1888 keisari Aleksanteri III kuitenkin määräsi valtiopäivien esityksestä, että kaikilla Suomen rautateillä oli noudatettava Helsingin paikallisaikaa. Tämän jälkeen Helsingin aika tuli yleiseen käyttöön koko maassa muissakin yhteyksissä kuin rautateillä.
Sanomalehdistä en onnistunut löytämään keisarin määräystä, mutta ainakin vuoden 1888 valtiopäivillä herra Wasastjerna "ritaristossa ja aatelissa" esitti, että "Helsingin aika määrättäisiin yhteiseksi koko maallemme" (Päivän uutiset 5.5.1888). Valituslautakunnasta tämä ehdotus lähti muodossa "että Helsingin observatoriumin päämeridiaanin mukaan määrätty aika saatettaisiin Suomen yhtenäisenä keski-aikana voimaan kaikissa osissa maata" (Päivän Uutiset 24.5.1888). Rautatiestä ei puhuta mitään, mutta Satakuntaan 9.4.1889 kirjoittanut toteaa, että "Järjestys rautateillä vaatii että junain lähtö- ja tulo-ajat määrätään saman kellon mukaan ja siksi on meillä rautateillä otettu seurattavaksi Helsingin aika." eli ilmeisesti Wikipedian ja muutaman muunkin verkkosivun tieto rautateihin rajatusta määräyksestä vuonna 1888 pitää paikkansa.

Ainakin joku oli valmis muutenkin luopumaaan paikallisajasta ja ehdotti Savossa 30.10.1889, että "Kuopio luopuisi omasta ajastaan ja ojentaisi kellonsa Helsingin ajan mukaan. Koko maassa pitäisi olla sama aika. Niin on muissakin maissa." Ajatus sai kannatusta ja toimeenpanostakin ehditiin ilmoittaa, mutta maistraatin päätös peruttiin (Savo-Karjala 27.11.1889).

Rautatieaikakaan ei koskenut koko Suomen suuriruhtinaskuntaa vaan laajeni vasta keväällä 1890 Terijoelle (Päivälehti 19.4.1890).

Vasta vuonna 1895, seitsemän vuoden rautatieajan jälkeen, alkoi tapahtua muutosta. Viipurin kaupungin aika muutettiin juhannusyönä. "Ja se olikin helposti tehty. Yöllä edellämainittua päivää vasten tornikellon lyötyä kaksitoista seisautettiin Viipurissa kaikki kellot kolmeksitoista minuutiksi, jonka ajan kuluttua ne pantiin uudelleen liikkeelle, ja siten oli Helsingin aika käytännössä." (Savo-Karjala 12.7.1895)

Porin kaupunginvaltuusmiehet ja maistraatti tekivät vastaavan päätöksen keväällä rautatien lähestyessä kaupunkia ja aika vaihtui elokuun 1. päivä (Sanomia Porista 20.4.1895, Satakunta 23.7.1895). Ehkä tästä innostuneena Auran kolumnisti rohkeni 4.8.1895 ehdottaa vastaavaa muutosta Turkuun. Vaasan paikallislehti esitti samaista asiaa (Uusi Suometar 20.8.1895). Sitten ehdotuksia esitettiin Porvoossa ja Haminassa (Uusi Suometar 3.9.1895). Oulussa valtuusmiehen keskustelivat ajan vaihdosta lokakuun lopussa, mutta asia raukesi äänestykseen (Päivälehti 29.10.1895).

Jo mainittujen Viipurin ja Porin lisäksi ainoastaan Kuopiossa tehtiin päätös, jolla aika vaihtui keskipäivällä 15.9.1895 (Uusi Savo 3.9.1895). Viipurissa muutos ei ollut sujunut toivotusti, sillä "vielä jotkut puoliviralliset laitokset" katsoivat soveliaaksi pysyä vanhassa (Wiipurin Sanomat 11.9.1895). Turussa päätettiin äänestystuloksella 18-11 pitäytyä omassa ajassa, sillä muutoksesta "moni puhuja pelkäsi syntyvän selkkauksia ei ainoastaan kaupungin oloissa, vaan koko läänissäkin muilla paikkakunnilla, eikä valtuusto ollut varma siitäkään, oliko sillä oikeutta edes mennä muuttamaan tavaksi otettua aikaa" (Turun Lehti 28.9.1895).

Valtiopäivillä 1897 ehdotettiin koko maalle yhteisen keskiajan toimeenpanemista. Korpiolan blogitekstin varsinaiseen aiheeseen palaten, keskustelussa todettiin, että
Mitä erittäin tulee siihen vaikutukseen, jonka alaiseksi n. k. asiainvalvomisaika tulisi ehdotetun muutoksen kautta, huomauttaa valiokunta, että voimassa oleva laki ei säädä mitään sellaisen ajan määräämistavasta kunkin seudun keskimääräisen aurinkoajan mukaan. Tosin sellaisen säädöksen puute ei liene tuottanut mitään hankaluutta, mutta voisi mahdollisesti saattaa epätietoisuuteen siitä, onko se aika, jonka kuluessa oikeustossa suoritettavan toimituksen tulee olla tehty, laskettava sen paikan keskimääräisen aurinkoajan mukaan, jolla toimitus on tehtävä, vai sen paikan keskimääräisen aurinkoajan mukaan, jolla oikeudellisen toimituksen aiheuttanut seikka on tapahtunut. Tässäkin kohdassa poistuisi kaikki epävarmuus, jos koko maalle yhteinen keskiaika pääsisi käytäntöön. (Uusi Suometar 8.3.1897)
Moninaisten vaiheiden jälkeen valtiopäivät päättivät keisarille esittää "maalle yhteisen keskiajan toimeenpanemista". Autonomian ajan lainsäädäntöprosessi ei kuulu osaamisalueeseeni, mutta ilmiselvästi keisari ei muutosta hyväksynyt ja vuoden 1900 valtiopäivien alkaessa senaatti on hylännyt anomuksen yhteisen keskiajan toimeenpanemisesta (Aamulehti 30.1.1900).

Suomen maantieteellinen seura ehdotti yhteistä keskiaikaa kokouksessaan vuoden 1919 lopulla (Uusi Suometar 10.12.1919). GMT +2 otettiin käyttöön 1.5.1921, mikä tarkoitti 20 minuutin edistystä Helsingin aikaan, jota sitä ennen oli - ilmeisen epävirallisesti eikä välttämättä kattavasti - noudatettu.

P. S. Ruotsissa oli vuoden 1879 alkaessa "kaikki kellot virkakunnissa, oikeustoissa, kirkoissa, rautateillä, lennätinlaitoksissa ja missä vain yleistä kelloa käytetään" laitettu Tukholman tähtitornin aikaan (Sanomia Turusta 11.1.1879).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti