Hesperian puistossa 1835-1843

Näkymä Töölönlahden yli. Viihdepuutarha jää kuvan
oikeaan reunaan, mutta näkymät sen rannasta varmaankin samantapaiset.
Magnus von Wright 1847. Helsingin kaupunginmuseo CC BY 4.0

Christian Mennin apuna "Töölön viihdepuutarhassa" oli jo keväällä 1834 tanssinopettaja Johan Christian Gottlieb Stålhane, joka vuoden lopun huutokaupan seurauksena teki kaupungin kanssa 25 vuoden vuokrasopimuksen. Vuokraa hän sitoutui maksamaan 370 seteliruplaa vuodessa.

Toisin kuin edeltäjänsä, Stålhane panosti ohjelmaan. Ja/tai sen mainostamiseen. Kesällä 1835 Töölössä esitti oopperakappaleita ja jodlaamista hampurilainen pariskunta Carl Christian Schulz ja Wilhelmina Mann säestäen ääntänsä poljinharpulla ja huilulla. He kiersivät Suomea useita vuosia ja esiintyivät Töölössä myös seuraavana vuonna.

Jean Louis Magito, joka oli Esplanadin teatterin pienemmissä tiloissa edellisinä vuosina järjestänyt miekkailukohtauksia, lisätehosteita ja ilotulituksiakin, ilmoitti kesän 1835 lopulla kuuma(?)ilmapallonäytöksestä Stålhanen puutarhassa.

Miten lie onnistunut. Viikkoa myöhemmin Magito ilmoitti jo erikoisesta ilotulitusnäytöksestä, joka kuitenkin jouduttiin sään vuoksi kertaalleen perumaan.

Olikohan vihdoin toteutunut näytös ollut se, josta Helsingfors Tidningarin toimittaja kertoi 16.9.1835. Kaikki raketit olivat räjähtäneet kerralla ja yleisö paniikissa juossut paikalta.

Useimmat ilmoitukset koskevat Ståhlhanen itsensä järjestämiä tansseja.

Lokakuussa 1838 veljekset A. ja Theodor Stöckel lupasivat ilotulituselämyksen, mutta pettivät yleisön, jonka edustajan mukaan he olivat yksinkertaisesti hypänneet ponnahduslaudalta palavat raketit käsissään veteen.

Lokakuussa 1840 hannoverilainen kapellimestari Carl Otto Meyer musikantteineen esiintyi ja hän palasi ravintolaan vielä kesinä 1844 ja 1845 neljän lapsensa ja vaimonsa kanssa.

Toukokuussa 1841 teatterinjohtaja Eduard Weylandt lupasi pitää puutarhasalongissa dramaattisen esitelmän.

Kesäkuussa 1841 Töölössä esiintyivät Wilhelm Hesse ja Vincent Stella. Sven Hirnin löytämien tietojen mukaan "taituruutensa käsitt voimailutemppuja ja intialaista jongleerausta. Lisäksi Hesse juoksi kuuteen kertaan Töölön puiston pisintä käytävää, josta kertyi matkaa liki 5000 kyynärää. Matka oli tarkoitus taivaltaa 14 minuutissa, ja mahdolliselle kilpailijalle luvattiin voitosta 200 hopearuplaa."

Ståhlhanen kausi päättyi vararikkoonsa vuonna 1846 ja jo sitä ennen ravintolle tuli uusi hoitaja.

Lähteet:

• Sven Hirn: Kaiken kansan huvit. Tivolitoimintaamme 1800-luvulla. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 443. 1986 s. 30-31
• Sven Hirn: Huvia ja herkkuja. Helsinkiläistä hotelli- ja ravintolaelämää ennen itsenäisyyden aikaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1120. 2007, s. 26
• Matti Liski, Eeva Ruoff ja Jere Saarikko: Hakasalmen ja Hesperian puistot. Puistohistoriallinen selvitys. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisut 2010:10 (pdf)
• Pentti Paavolainen: Suomen teatterihistoria. Teatterikorkeakoulun julkaisusarja 53