Hesperian puistossa 1828-1834

Kesän sunnuntaijatkiksena historiallisesti kirjallisuus(!)pohjainen katsaus Hesperian puistoon, joka koti-ikkunastani pilkottaa, kuten olen tainnut muutamaan kertaan todeta. Koska "elämä on", löysin Rakennusviraston julkaiseman jokseenkin samat asiat selittävän historiallisen selvityksen vasta sarjan kirjoitettuani. Lisäsin linkin kirjallisuuslistaan, mutta en suuremmin modannut "omaa" versiotani.

Nimen Hesperia paikka saa vasta kirjoitussarjan myöhemmässä osassa, mutta selkeyden vuoksi käytän sitä koko ajan otsikossa. Mielenkiintoisesti Topelius kirjoitti päiväkirjaansa jo 1839 "den hesperidiska trädgården med dess mångskiftande löf" Töölön suuntaan katsoessaan.

Näkymä kohti Helsinkiä hieman Hakasalmen huvilan pohjoispuolelta.
Kirjasta Vuer af Helsingfors år 1838

Kuten nykyisen kotitalonikin paikka, Hesperian puiston alue kuului kaupungille ja vuokrattiin sopimuksen mukaan. Keväällä 1828 vuokrasopimuksen allekirjoitti vuodesta 1814 sokerileipurina Helsingissä toiminut Christian Menn. Ilmeisesti tontilla oli ollut valmiina joku rakennus, sillä jo kesäkuun 1. päivä Menn avasi ravintolan, jonka tarjoilu vastasi keskustan konditoriaansa.

Avauksesta hän ilmoitti Finlands Allmänna Tidningissä kertoen samalla, että puutarhassa sai kävellä, mutta vain ilman koiraa. Kaikki ihmisetkään eivät olleet tervetulleita: "Alla besök af mindre passande personer undanbedes."

Sanomalehti-ilmoitusten perusteella ainakin joinakin vuosina Menn oli järjestänyt venekuljetuksen Pitkänsillan vierestä Töölönlahden yli. Tämä oli huomattavasti suoraviivaisempaa kuin Kluuvinlahden kiertäminen maitse, kuten kuvasta näkyy.

Töölönlahti ennen Kluuvinlahden täyttämistä ja rautatietä 1800-luvun alun kartassa

Pian paikan avaamisen jälkeen Menn ilmoitti järjestävänsä ravintolaan musiikkia, jos siitä kävijät erikseen maksaisivat. Ohjelmasta ei ole muita tietoja, joten mahdollisesti sitä ei sitten ollutkaan. Pääasia lienee ollut ruoka ja puutarha, jolle Menn etsi alivuokralaista jo syksyllä 1828.

Kesällä 1829 Menn ilmoituksellaan muistutti, että koirat eivät olleet puutarhassa sallittuja. Lisäksi hän huomautti, ettei kukkiin ja hedelmäpuihin saa koskea. Nämä ilmoitukset toistettiin useina vuosina.

Markkinoinnissa ei tähän aikaan tarvittu tuotemerkkejä ja ilmoituksissa Menn käytti vaihtelevia eikä kovin yksilöiviä nimiä: "mitt Landtställe vid Thölö" (1829, 1830, 1832), Bousette (1830, 1833), Landhaus zum Vergnügen (1833), Sällskapsträdgården till Thölö (1834)

Christian Mennin kausi Töölössä päättyi kuolemaansa 17.8.1834. Paikan uusi vuokralainen selvisi 1.11.1834 pidetyssä huutokaupassa.

Lähteet:

• Sven Hirn: Kaiken kansan huvit. Tivolitoimintaamme 1800-luvulla. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 443. 1986, s. 30
• Sven Hirn: Huvia ja herkkuja. Helsinkiläistä hotelli- ja ravintolaelämää ennen itsenäisyyden aikaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1120. 2007, s. 10
• Matti Liski, Eeva Ruoff ja Jere Saarikko: Hakasalmen ja Hesperian puistot. Puistohistoriallinen selvitys. Helsingin kaupungin rakennusviraston julkaisut 2010:10 (pdf)
• Finlands Allmänna Tidning 27.5.1828, 5.6.1828, 5.7.1828, 27.9.1828, 28.5.1829, 25.6.1829, 23.1.1830, 10.4.1830, 4.12.1830, 27.4.1832, 5.6.1832, 27.4.1833, 29.5.1834, 25.11.1834
• Helsingfors Tidningar 8.6.1833, 9.10.1833, 2.8.1834