lauantai 18. toukokuuta 2019

Ruskealan Kosurin Schroederit

"Ankaran ukonilman toissapäivänä raivotessa Ruskealassa iski salama Ruisselän kylässä kuoliaaksi neiti Josefiina Schröderin. Neiti Schröder oli ollut kävelemässä maantiellä hautuumaan kohdalla, kun salama hänet tappoi, lyöden hänet aivan muodottomaksi." (Karjala 16.7.1914)

Josefiina Schroeder oli syntynyt samalla paikkakunnalla 80 vuotta aikaisemmin. Isänsä Aron Johan Schröder oli tuohon aikaan maanmittari ja myöhemmin ylimetsänhoitaja. Naisten äänessä 2/1915 julkaistun muistokirjoituksen mukaan Josefina nautti opetusta Viipurin Töchterschulessa. Elantonsa ansainnan hän aloitti kotiopettajana, mutta kun vanhempi sisarensa Johanna oli päätynyt Venäjän punaisen ristin palveukseen, lähti Josefina Tukholmaan kätilökoulutukseen ja alkoi ammatin harjoituksen Helsingissä.

Muistokirjoituksensa kirjoittajan A. S. mukaan
Yhteiskunnallisesti niin arkaluontoisessa toimessaan koetti vainaja toimia tarkan oikeudentuntoisesti. Niinpä hän, jos avioton lapsi syntyi kuolleena, antoi todistuksen synnyttämisestä ainoastaan äidille, vieläpä huomautuksella, että hän jättää tämän virallisen todistuksen asianomaisen omiin käsiin ja oman harkinnan mukaan käytettäväksi siten, kun hän itse parhaaksi näkee ja kohoamisekseen tarpeelliseksi harkitsee. Tästä oli luonnollisesti seurauksena, että häntä kovasti ahdistettiin varsinkin kirkkoherranviraston taholta. Mutta J. S. selitti tyynesti, että hän mielellään antaa vaaditun todistuksen, jos kirkkoherranvirastossa merkitään myöskin isän nimen kohdalle sellainen syntymistapaus. Siitä miten tällaisissa tapauksissa olisi meneteltävä, ei nimittäin ollut mitään tarkempaa virallista ohjesääntöä.
"Paitsi Helsingissä toimi vainaja myöskin Raumalla, Sortavalassa ja kotipitäjässään Ruskealassa. Viime mainitussa vielä liki 70 vuoden vanhana." A. S.:n tietoja muistokirjoituksessa en epäile, mutta hämmästyttävän huonosti niihin löytyy vahvistusta sanomalehdistä. Johanna Schroederin kuolemasta 72-vuotiaana kertoi m.m. Uusi Suometar 7.5.1905, mutta elämästään ja punaisesta rististä ei puhuta mitään. Mutta aikakauslehtien puolelta löytyi H. W.:n muistelma Naisten äänestä 11/1920.

Sen mukaan Ruskealassa Josefinaa odotti varma asunto, sillä isänsä oli rakennuttamaansa Kosuriin pidättänyt "asumisoikeuden tyttärillensä heidän elinajakseen, myytyänsä tilan maat Värtsilän tehtaalle, ja asuessaan itse silloin Kaalamon kartanossa." Talo oli rakennettu ennen Karjalan rataa, jonka jälkeen se sijaitsi "Kaalamon asemarakennuksen takana tiheän havumetsän siimeksessä."

Josefinan kanssa Kosurissa asuivat sisarensa Johanna, Olga Charlotta, Hilda Aleksandra ja Ida Emilia. 
Se, mikä teki nämä sisarukset niin laajalti tunnetuiksi, oli heidän kotiapteekinsa, josta he jakoivat lääkkeitä niitä tarvitseville. Ja moni vanhus vielä nytkin, vaikka tämän apteekin lopettamisesta on jo viisi vuotta kulunut, kaipauksella muistelee Kosurin ystävällisiä »ryökkynöitä» ja heidän apteekkiaan. Suurimman kaipauksen jätti naapureille sisaruksista nuorin, aina iloinen ja toimelias Mimmi muutettuaan pois paikkakunnalta, kun toiset vähitellen olivat Ruskealan hautuumaahan.
Kosurilla
viljeltiin myöskin maata ja hoidettiin kasvitarhaa. Pidettiin näet neljäkin lehmää ja hevonen, joista viimeinen Poku niminen oli oikein viisas ja luotettava eläin, ja tästä uskollisesta työtoveristaan omistajansa kertoivat monta hauskaa kaskua. Maatalouden ylihoito kuten myöskin apteekin, lepäsi nuorimman hartioilla. Hänen puoleensa kaikki kääntyivät pulmallisemmissa kysymyksissä, ja hänen vilkas luonteensa keksi aina sopivat keinot. Niinpä nähtiin hänet kaivolta vesisaavia hakemassa pyöräkorennon avulla. Ja kaikki talon elukat, kissasta lähtien, tunsivat hänen äänensä jo pitkänmatkan takaa, kun hän vain kutsui heitä.
Nuo komeat lehtikuusikujaset ja vanhat jalavat entisen salin ikkunoiden alla, muistuttavat maantiellä kulkijalle, että tuossa on elänyt ihanteellisia ihmisiä.

1 kommentti:

  1. Paljon kiitoksia erittäin mielenkiintoisesta artikkelista. Paljon uutta asiaa. Mimmi on kai tuo nuorin Ida Emilia. Tuttu suvussamme isoisovanhempieni Petter ja Olga Seppäsen kautta. He olivat samaan aikaan Loviisan kylpylässä. Petterin kanssa kuuluivat myös Ruskealan koulun johtokuntaan. Mimmi oli myös Maanviljelysseuran Ruskealan piirikunnan johtokunnan jäsen. G.Schröder ja Petter Seppänen olivat Ruskealan Taloudellisen Seuran perustajajäseniä ilmenee Pentti Kokon kirjoittamasta kirjasta Taavi Kokko, Tuntematon kansakoulun opettaja.

    VastaaPoista