maanantai 20. toukokuuta 2019

Pylkkäsen tyttäret Mikkelistä Ranskaan

Kauppias Johan Mattson Pylkkäsellä (s. 1823) ja vaimollaan Helena Sofia Mattsdotter Asikaisella (s. 24.4.1836) oli ainakin Mikkelissä lastenkirjaan merkityt 4 lasta: Johan Ferdinand (s. 26.4.1860), Carl Johan (s. 28.5.1864), Hilma Sofia (s. 10.10.1865) ja Anna Helfrid (s. 30.12.1858). Poika Johan Ferdinand kuoli lapsukaisena 19.10.1862, mutta muut kolme elivät aikuisiksi.

He menettivät isänsä 19.9.1872 tämän ollessa omistamallaan höyrypurrella palaamassa Pietarista. Perintöään riitti siihen, että Karl Johan koulutettiin yliopistoon asti ja Hilma omien sanojensa mukaan joutui 11-vuotiaana "Mikkelistä erääseen pensioniin pääkaupunkiin ventovieraiden ihmisten pariin ja outoihin oloihin" tai toisin sanoin "pääsin toiselle luokalle Ruotsalaiseen tyttökouluun, joka oli silloin Aleksanterinkatu 8:ssa. Asuin koulun yläpuolella kolmen Blomqvistin sisaruksen luona". Pari vuotta myöhemmin äiti kuoli.

Kesäkuun lopulla 1884 Hilma pääsi 19-vuotiaana  ulkomaanmatkalle, joka kiersi lähinnä ranskankielistä Eurooppaa. Syksyllä 1886 hän oli takaisin Mikkelissä ja ilmoitti tarjoavansa "opetusta Ranskan kielessä ja pianon soitossa". Kun Hilma pari vuotta myöhemmin julkaisi vastaavan ilmoituksen Helsingissä, hän mainitsi opiskelleensa Pariisissa, mikä muistelmiensa mukaan pitääkin paikkansa. Lapsuuden koti oli myyty Mikkelistä syksyllä 1887.

Anna Helfrid on tuskin jäänyt kokonaan osattomaksi koulutuksesta. Hän asui vuoden 1889 alussa Hilman kanssa Helsingissä, mutta meni samana vuonna naimisiin Mikkelin lyseon lehtorin kanssa. Hilma lähti kesän jälkeen ulkomaille vuodeksi. Terveyssyistä hän lähti palattuaan pian Ruotsiin ja matkustelunsa sinne ja tänne seuraaven vuosien aikana on mahdotonta tähän lyhentää.

Jääskeen apteekkariksi päätynyt Karl Johan teki itsemurhan 6.1.1897. Suomalaisen kirjallisuuden seuran kokouksessa 5.5.1897 luettiin ääneen sisartensa kirjelmä, jossa asetettiin kyseenalaiseksi jättämänsä testamentti. Asiassa ilmeisesti päästiin sovintoon.

Samoihin aikoihin Anna herätti huomiota Mikkelissä pyytelemällä jatkuvasti taidemaalausopetusta Victor Tuderukselta. Tämä on nähty taustana sille, että molempien avioliitot päättyivät eroon ja kesäkuussa 1898 Anna meni naimisiin Victorin kanssa. Kerrotaan, että kun he pyrkivät "vierailulle toisiin Mikkelin seudun säätyläisperheisiin, verhot vedettiin ikkunoihin ja ovet pantiin lukkoon". Enemmän tai vähemmän pikaisesti Victor myi omaisuutensa ja pari lähti ulkomaille asettuen vuonna 1901 Nizzaan.

Myös sisarensa Hilma päätyi Ranskaan. Tätä ennen Ruotsissa vuonna 1902 Hilman kaksi novellia julkaistiin Dagny-nimisessä lehdessä ja tämän jälkeen hän tarjosi romaanikäsikirjoitustaan Bonnierille, joka hylkäsi sen.
Ruotsalaisten ystävieni välityksellä tarjottiin minulle sihteerin toimi ranskalaisen sanomalehtimiehen Rautier'in luona ja ryhtyäkseni tähän toimeen läksin Malmsjön tilalta läheltä Tukholmaa, jonne olin asettunut voidakseni rauhassa antautua kirjalliseen työhön, ja matkustin Parisiin. Perille tultuani oli paikka kuitenkin annettu jo toiselle. [...] Silloin eräs ruotsalainen lääkäri tarjoutui opettamaan minulle sairasvoimistelua ja hierontaa. Kiitollisuudella otin vastaan tämän ehdoituksen ja suoritin yksityisoppilaana kuuden kuukauden kuluessa tavallisen kurssin anatomiassa, kävin sairashuoneilla j. n. e. [...] Tein työtä kesät, talvet, nousin usein kello 5:ltä aamulla ja panin myöhään maata, raadoin ja ahersin ja sain usein varsin edesvastuullisia tapauksia itsenäisesti hoidettavakseni. [...] Kolmen vuoden, varsinkin henkisessä suhteessa kovin rasittavan työn jälkeen — sillä minä antauduin kokonaan sairailleni ja autoin heitä kantamaan kärsimyksiänsä — murtui oma terveyteni ja lääkäri kielsi minua jatkamasta tätä uraani. [...] Parannuttuani etsin monenlaisia toimia sekä Euroopassa että Amerikassa. Mutta kaikki aikeeni menivät myttyyn. 
Vietettyään yhden kesän Suomessakin, Hilma Pylkkäsen esikoisteos Soif d'idéal ilmestyi ensin julkaisussa La Revue Blanche ja toukokuussa 1912 kirjana nimellä Saimi Tervola.

Mahdollisesti sisarensa esimerkin innoittamana Nizzassa edelleen asuneen Annan kirjoituksia alkoi ilmestyä suomalaisissa lehdissä. Tai sitten markkinat avasi melkein suomalainen prinsessa, joka muutti Monacoon.
Elsa Lindberg-Dovlette-Khanoum (Nutid 4/1912), Karnevaali Nizzassa (Otava 4/1912), Elsa Lindberg-Dovlette-Khanoum de Mirza Riza-Khan (Otava 5/1912), "Roma", Massenetin uusi ooppera (Otava 7/1912), Muistelmia Adolf von Beckerin nuoruuden ajoilta (Otava 9/1912), Kuva Chamonix-laaksosta (Otava 11/1912), Judith Gautier (Nutid 12/1912), Marcelle Tinayre (Nutid 1913), Huru man lärt känna Mont Blanc (Hbl 16.1.1913), Lite svaller från Nizza (Hbl 9.3.1913), Rivieralla (Kodin kuvasto 11/1913), Riviera ennen ja nyt (Otava 6/1913), Kvinnans ny silhuett (Hbl 7.12.1913), En modern fransk författarinna (Nutid 1914), Perre Loti runoilijana (Otava 4/1914), Riviera-kåseri (Hbl 15.4.1914), Sigrid Lindbergs galakonsert i Monte Carlo (Hbl 16.5.1914), Nizza i belägringstillstånd (Hbl 18.9.1914), Automobiilien tehtävä maailmansodassa (Otava 7/1915)
Anna Tuderus (o.s. Pylkkänen) kuoli Nizzassa 3.2.1916.

Hilma oli Pariisissa ensimmäisen maailmansodan vuodet, mutta sanomalehtien lukuisten ilmoitusten ja pikku-uutisten perusteella tuli Suomeen vuonna 1922 ja seuraavina vuosina antoi ranskan tunteja sekä piti esitelmiä pitkin maata. Vuonna 1925 Hiilma Pylkkänen oli yksi Suomen edustajista kansainvälisessä naisten kongressissa Washingtonissa. Hilma Pylkkänen kuoli Mikkelissä 13.4.1947.

Lähteet:
Mikkelin kaupunkiseurakunnan rippikirja 1858-1868 s. 60, lastenkirja 1859-1879 s. 90, 1880-1890 s. 146
Johan Pylkkäsen kuolema: FAT 26.10.1872
Hilma Pylkkänen: Elämäni kirjokudos. 1947 (alkup. Livet har varit oändligt rikt)
Hilma Pylkkänen: Miten olen löytänyt elämänurani? Otava 11/1914
Ylioppilasmatrikkeli: PYLKKÄNEN Karl Johan 21086
Ylioppilasmatrikkeli: ÅKESSON Emil Gerhard 20161
Hilma Pylkkäsen ilmoituksia Mikkelin sanomat 26.8.1886, Hufvudstadsbladet 15.1.1888
Keskustelemukset 5.5.1897. Suomi 1898, s. 21-25
KASKISAVUISTA LAAJAKAISTAAN. HEIMARI – LÖYTÖ – PUNTALA – SATTILA – VITSIÄLÄ
KYLÄKIRJA. 2011 (pdf)
Kenneth Danielsen: Promenade des Anglais 139. Historien om Villa Huovila, dess finska ägare och invånare. Skrifter utgivna av SLS i Finland 429. 201, s. 55-79
Ilmoitus Dagnyn sisällöstä: Sydsvenska Dagbladet 1902-04-16
Kuvat: Veckans krönika 7/1916, Naisten ääni 10/1925

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti