lauantai 25. toukokuuta 2019

Kevätretkellä Fagervikissa ja keskiaikaisissa kirkoissa

Kirjoittamatta blogiin mitään olen toukokuussa istunut kurssin Ruukit, kartanot ja kirkot Länsi-Uudellamaalla luennot ja eilen oli vuorossa kurssin retkipäivä, joka painottui keskiaikaisiin kirkkoihin, joista katsastimme Espoon, Inkoon, Karjaan ja Lohjan.

Olin nähnyt kaikki mielestäni aiemmin ja ilmeisesti kaipaan pidempää breikkiä, sillä edes Lohjan maalaukset (yllä) eivät säväyttäneet. Ajatuksen ne kyllä herättivät. Nyt kun keskiajan asiakirjat ja käsikirjoitukset ovat avoimena tietokantana verkossa, voisiko sinne myös saada korkealaatuiset ja cc-lisenssoidut kuvat kaikista Suomen keskiaikaisten kirkkojen seinämaalauksista? Niin, että eri paikkoihin maalattuja samoja aiheita voisi näppärästi vertailla toisiinsa ja esittää mahdollisesti rinnakkain erilaiset tulkinnat kuvien merkityksestä?

Aiemmin nähdystäkin voi toki selvitä uutta. Inkoon kirkossa kävelin sujuvasti ohi rautaisten hautalaakojen, jotka oli nostettu seinää vasten samaan tapaan kuin varhaisemmat kiviset monissa kirkoissa. Tämä oli oiva silta seuraavaan kohteeseen eli Fagervikin ruukkiin. Siellä olin näköjään vuonna 2010 pullanhimossa skipannut opastuksen ja sen huomasi, sillä kaikki tuntui "uudelta".
Aloitimme tiirailemalla Fagervikia lähes samasta kulmasta kuin 1800-luvun kuvateoksissa. Oikealle jäävä kirkko ei kuvassani näy kuten Magnus von Wrightillä, jonka version tarjosi Helsingin kaupunginmuseo (CC BY 4.0).
Von Wrightin aikaan Fagervikissa käyneen Anders Ramsayn sanojen mukaan "Metsän reunustaman sisäjärven rantamalla kohosi tämä vanha aatelishovi, kolmekerroksinen kivitalo sivustarakennuksineen, jotka välilleen muodostivat linnamaisen pengerpihan. Yleensä koko tämän ijäkkään kartanon leimasi jonkinlainen ylhäisleima, jonka vertaista tuskin koko maassamme löytynee."
Näin.

Mutta Ramsay ei sanonut sanaakaan siitä, että sekä näkö- että kuuloetäisyydellä päärakennuksesta oli kankivasarapaja, josta kierrokseni alkoi. Ensimmäisessä kuvassa pilkottaa sama siipirakennus, joka näkyy yllä. Selvennyksenä vielä välissä Pehr Adolf Kruskopfin piirros, jossa paja edessä keskellä (Kansallisgalleria, PD.)



Pääsimme sisälle myös kirkkoon, joka on yksityisomistuksessa.


En kiinnittänyt mitään huomiota 1700-luvun alun urkuihin, joita retkiraportointiani FB:ssä lukenut äitini serkku kertoi eräissä häissä soittaneensa. Lakkasin nimittäin kuuntelemasta opasta, kun hän oli itsevarmasti väittänyt, että kirkossa ei ollut omaa pappia. Fagervikista juuri esseetä väsänneenä tiesin, että seurakunnalla oli omat kirkonkirjat ja parilla klikkauksella löytyi Hiskistä pappilista. Se herätti ruukinsaarnaajan statuksesta kysymyksen, jota en nyt tässä välissä ala hutkimaan, vaikka se Kotivuoren ylioppilasmatrikkelilla nopeasti kävisikin.

Kyseistä esseetä olen askarrellut Fagervikin puutarhureista, joten oli erinomaisen valaisevaa nähdä pieni (!) osa puutarhasta ja kasvihuone. Ramsayn aikaan, eli 1800-luvun puolivälissä, puutarhassa
oli penkereitä, portaita ja lehtiholvien suojassa kulkevia käytäviä, se oli Linné-temppeli leikellyine, yhteen kasvavine lehmuksineen, huvimajoineen, siltoineen ja linnoineen. Siellä sai nähdä sitäpaitsi meidän maassamme harvinaisia kasveja, kuten pyökkipuita, saksanpähkinäpuita, muratteja, rododendronia, azaleoja ja muita arkoja puulajeja ja kasveja, kasvaen ulkona puutarhassa ja kestäen meidän pohjoisen ankaran talvemme. Mutta suurinta huomiota vetivät puoleensa monet kalliit kasvihuoneet, erilaiset erilaisia ilmanaloja varten; varsinkin oli troopillisen ilmaston kallisarvoisia orkideoja varten rakennettu huone huvittava katsella ja oli se ainoa laatuaan maassamme silloin, ja luullakseni vielä nytkin.
Loppuun vielä Evelina Constance Grönhagenin (1832-1918) näkemys Fagervikista toisen käden jäljennöksenä (Museovraston historian kuvakokoelma, CC BY 4.0).
Ai niin, käväisimme myös Sammatin kirkolla, jonne retkeilin omatoimisesti viime kesänä. Suosittelin siellä ollessa kuuloetäisyydelle osuneille lähellä olevaa Johannes Lohilammen kotimuseota, mistä tuli mieleen myös positiivinen kokemus Lohjan museossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti