lauantai 9. maaliskuuta 2019

Tarinaisia

Yksi upsieri jonka ansio oli unohtettu, meni Sotaministerin tykö kysyen häneltä : Mitä tekisittä te sille joka suoraan kuttuisi teidän hunsvotiksi! Minä panisin hänen vankeuteen vedellä ja leivällä: vastasi ministeri — No minä kuttun teitä hunsvotiksi. Pitäkäät lupauksenne; sillä minä tarvihten leipää." Tämä rohkeus huvitti Ministeriä niin että hän laitto upsierille pensionin.

Kerran osti yksi mies hevosen 25 riikintalerilla, sillä ehdolla, että hänen kohta piti maksamaan 15 riksiä ja jäämään velkaa ne 10. Jonkun ajaan perästä vaati myyjä ne 10 riksiä. Mutta ostaja sanoi: Eikö meidän puheemme ollut se, että minun piti jäämään velkaa ne 10 riikintaleria? Jos minä siis nyt maksaisin net niin minä tekisin vastoin meidän puhettamme.

Yksi kipiä Adelismies lähetti vaunun ja hevoset Lääkäriä noutamaan. Palajatessa pidätti kuski yhen sepän tykönä, että hevosten kengät piti kiinnitettämään. Aika tuli Lääkärille pitkäksi odottaissa ja hän huusi vaunusta: Kuski, joudu kiiruusti sillä ei meillä ole aikaa. Kuski sanoi: Viellä vähäsen täytyy meidän viipyä. Ei millään muotoa sanoi Lääkäri kiivaudessansa, ajaa sinä vaan vaunulla, kyllä hevoset jälistäpäin tulevat.

Ylhäinen Herra jolla oli monta palveljaa, peräänajatteli kerran, mitä kaikki nämät ihmiset toki mahtoivat tehdä hänen palvelluksessansa.
Hän kysyi ensimmäistä kuin tuli sisälle: "Juha, mitästä sinä teet minun tykönäni?"
Minä hyvä Herra, vastais Juha — ei ole m'ulla juuri mitän erittäin tekemistä.
Mutta mitästä sinä siis minun tykönäni teet? kysyi hän heti toista palveljaansa Yrjää.
Herra, vastais Yrjä, minä autan Juhaa.

Turun Wiikko-Sanomat 1.4.1826, 22.7.1826, 26.2.1831
Kuva Löjliga Spel Kort med Scener utur Fredmans epistlar (1820)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti