torstai 27. joulukuuta 2018

Matkamuistoja Wienistä (1. osa)


1) Ekana aamuna hotellilta keskustaan kävellessä mietin, etten edellisenä päivänä ollut nähnyt yhtään kompastuskiveä. Ei mennyt kuin pari minuuttia, niin näin ensimmäisen, joka ei jäänyt viimeiseksi.

Juutalaisten historiasta on Wienissä kaksi museota ja tuli selväksi, että heitä ei useimmiten kaupungissa suvaittu. Juutalaiset ajettiin pois 1421, saivat asua omalla alueellaan joitakin vuosikymmeniä 1600-luvulla ja sen jälkeen vain rikkaimmilla oli epävirallinen asema ennen 1800-luvun puolivälin poliittisia muutoksia. Keskitysleireille lähti noin 5000 juutalaista, joista 34 selvisi hengissä.



2) Itävallan kansalliskirjasto oli alunperin keisarillinen ja valmistui 1720-luvulla. Kokoelma on vanhempi ja kirjasto juhli parhaillaan vanhimman teoksensa perusteella 650 vuoden ikää näyttelyssä, jossa oli kyseisen teoksen lisäksi maailman ensimmäinen korttiluettelo. Sekin piti keksiä!


3) Keisarillisen asekokoelman kävelin läpi. Pysähdyin ihmettelemään kasvoilla varustettuja kypäriä ja aika huomattavan isoja sukutauluja, joista ei ollut mitään infokylttejä.



4) Kaupungilla yllätti Neuvostoliiton kaatuneiden (tms.) muistomerkki. Pääsimme Helsingissä loppujen lopuksi varsin vähällä.

7) Ephesos-museossa yritin muistaa jotain 1980-luvulla Samoksesta käsin tehdystä päiväretkestä, mutta ei.
Tämä renessanssin kuvanveiston (taidehistoriaa opiskelemattomalle) mieleentuova teos on ajoitettu 100-luvulle ja perustuu satoja vuosia vanhempaan kreikkalaiseen esikuvaan.

6) Etnografisen Weltmuseumin tähtiesine on 500-vuotias kullalla koristeltu höyhenpäähine Meksikosta.

Siitä ja keisarillisen aarrekammion keskiajan esineistä (alla) tuli väistämättä mieleen, että nykyajan demokratiat, joissa valtaapitävät eivät näkyvästi erotu kansasta, ovat aika outoja.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti